POKSWATER

Mörketid

2012-01-14T19:06:00.000+02:00

Poksautella voi myös hakut kädessä. Muutama ruutu Pohjois-Norjasta. Vuodenvaihde ja tunnetusti mörketid.

North-Karelia freestyle paddling cup 2012

2012-01-02T21:26:00.000+02:00

North-Karelia freestyle paddling cup

Äktiönhole

Neitikoski

Aika: 26. – 27.05.2012

Paikka: la Kerman Äktiönhole, su Neitikoski

Kilpailut alkaa kisainfolla klo 11:00, jonka jälkeen suoraan kisaan. Kisainfo Kermankoskella Äktiönholen yläpuolisella sillalla ja Neitikoskella kosken rannalla.

Sarjat: naiset K1, miehet K1, junnut meloo aikuisten sarjassa.

Tuomarointi: 2 tuomaria, naiset tuomaroi miehet ja miehet tuomaroi naiset.

Ilmoittautuminen 15.04.2012 mennessä (keretään tilata oikea määrä paitoja) s-postilla: varojanne ät gmail piste com. Ilmoittautumissa mainittava: nimi, sarja ja kisapaidan koko. Myöhemminkin voi ilmoittautua, mutta silloin ei saa kisapaitaa.

Osallistumismaksu 15 euroa/kilpailija. Sisältää melomisen helmipaikoissa, kisapaidan ja osallistumisen yllätyspalkinnon arvontaan. Osallistumismaksu maksettava 15.04.2012 mennessä Kanoottissit ry:n tilillle: 516507-27079. Laita maksussa viestiksi: nimesi, osallistumismaksu freestyle cup.

Kilpailu käydään cup-kilpailu periaatteella siten, että kilpailun voittaja on se joka on kerännyt eniten pisteitä kahdesta kilpailusta.

Pisteytys/kilpailu: sija 1= 12 pistettä, sija 2=10 pistettä, sija 3=8 pistettä, sija 4=6 pistettä, sija 5=4 pistettä, sija 6=2 pistettä. 7 sijasta eteen päin ei pisteitä. Tasapisteissä ratkaisee alkuerien eka surffi, mikäli edelleen tasapisteet alkuerien toka surffi.

Kilpailun kulku: ensin melotaan alkuerät joissa kilpailijalla on Kermankoskella kolme 45 sekunnin suoritusta joista kahden parhaimman suoritukset lasketaan yhteen. Neitikoskella kilpailijalla on kaksi 45 sekunnin suoritusta joiden pisteet lasketaan yhteen. Tämän jälkeen melotaan suoraan finaali johon pääsee 5 melojaa. Finaalissa melotaan kaksi suoritusta joista paras suoritus jää voimaan. Sijat 6 eteenpäin määräytyy alkuerien perusteella. Liikkeet ja pisteet on samat mitä on käytetty sm-kisoissa 2011. Kermankoskella liikelistaan lisätään seuraavat liikkeet:

- keula- ja perä end (yli 70 astetta) = 10 pistettä

- powerflip (pitää pysyä sisällä, pisteet vain 1 puolelle) = 10 pistettä

Palkinnot 3 parhaalle/sarja, lisäksi arvotaan huomattava yllätyspalkinto kilpailijoiden kesken, jotka ovat meloneet cupin molemmat kilpailut. Palkinnot jaetaan välittömästi viimeisen finaalin jälkeen Neitikosken katselulaiturilla.

Kisapaikkojen ruokailu- ja majoituspalveluja:

Kermankeidas

Kermanvirran ranta

Ruunaan retkeilykeskus

Huomioitavia asioita:
Kermankoskessa on kilpailuajankohtana kaahlauskielto, jota on noudatettava.
Kermankoskessa on kalojen kutupaikkoja. Kartta ja ohjeet paikoista alla.

Karttaan merkittyjen kutualuiden kohdalla älä mene vesille tai rantaudu kaahlauskiellon aikana (10.09. - 31.05.). Alueiden yli melominen ei muodosta ongelmaa. Älä myöskään käytä mökkien ja talojen pihoja vesille menoon tai poistumissen, koska et varmaan itsekään halua omalle pihalle melontahörhöä pyörimään. Rantautuminen on parasta kosken jälkeen oikealle rannalle, josta pääsee polkua pitkin takaisin tielle. Yllä todetut rajoitteet ei muodosta ongelmaa kosken pelipaikoissa melomiseen.

Tapahtumaan ja aikatauluihin tulevista muutoksista ilmoitetaan tässä blogissa.

Tehdään maailman ensimmäisestä North-Karelia cupista reipas tapahtuma!

Tapahtuman järjestäjiä ja tukijoita:

Kanoottisissit ry

Karelia Wave Oy

Pokswater

Mustijoki, Meijerikoski 29 m3

2011-12-26T18:15:00.001+02:00

Mustijoen Meijerikoski (Lahankoski) on kolme portainen ja putouskorkeutta on noin 200m matkalla noin 10m. Eka porras on reilu metrinen köngäs jossa saa valita laskulinjan dropista luiskaan. Lyhyen altaan jälkeen on reilu 4m möläys, jonka niskalla on vaarallinen pohjapato. Tämän pääsee ohittamaan aivan vasemmasta laidasta kun vettä on riittävästi. Tämän möläyksen jälkeen on lyhyt virtaosuus, jonka jälkeen alkaa lyhyt luiska, jonka alussa on 90 asteen mutka oikealle. Luiskassa vesi ahtautuu kapeaan kallioränniin mikä lisää virran voimaa ja saa aikaan hyvät aallot loppuosaan. Alla pari kuvaa kosken 2 ja 3 portaasta.

Kosken 2 porras

Aapo 3 portaan luiskassa

Vanhankaupungin koski 70 m3

2011-12-26T18:00:00.003+02:00

Tapaninpäivänä Vanhankaupungin koski tarjosi joulupuuroa kerrakseen. Itähaara oli hyvässä laskukunnossa eika koskessa ollut puita tai muita esteitä mitä koskessa oli nähty aiemmin. Länsihaaran putous poltteli taas itähaaran laskujen jälkeen ja vettä oli siinäkin ihan kivasti, joten käytiin se poksauttelemassa kertaalleen alas.

Uusi kajakki tositoimissa

Aapo putouksessa

Paula lentää kohti allasta

Hirvikoski 210 m3

2011-12-26T17:53:00.000+02:00

Hirvikosken aalto toimi vielä joten kuten 210 kuution virtaamalla joulupäivänä. Otettiin koskelle mukaan oksasakset ja raivattiin ura puronpohjalle kosken oikealle rannalle. Lisäksi muutaman kiven siirtelyn jälkeen viritettiin reilu 10m köysi ja enää ei tarvinnut kajakista nousta kun veti itsensä kynnyksen yli takaisin akanvirtaan mistä pääsee takaisin aaltoon. Kun suuntaa koskelle melomaan aaltoa kannattaa siis ottaa köysi mukaan. Alla pari kuvaa aallolta.

Paula

Aapo blunttaa

Köysihissi

Blunttia

Summajoki: Pitkäkoski, Keisarinkoski ja Myllykoski 19,5 m3

2011-12-11T17:11:00.001+02:00

Syksy vaan jatkuu Kaakkois- ja Etelä Suomessa ja kun taivaalta tulee runsasta vesi- ja räntäsadetta rupeaa vedet pikkujoissa nousemaan. Kun Summajoki rupesi olemaan melkein kevättulvan korkeudessa oli suunnattava laskemaan Keisarinkoskea ja Myllykoskea. Käytiin ensin tsekkaamassa Pitkäkoskikin, mutta vauhdikkaimman luiskan päällä oleva puu latisti laskuhalut tähän koskeen. Puusta täytyy käydä karsimassa oksat vähällä vedellä jotta laskeminen onnistuu.

Pitkäkosken aloitusluiska ja sen yli kaatunut puu

Suunnattiin ensin Keisarinkoskelle, jonka pikku patodroppi oli hauska möläytellä alas. Myös vasen aukko poltteli, mutta jäi odottamaan koska kivikasa alastulossa ei houkutellut ketään meistä.

Paula Keisarinkoskessa

Tommi linjoilla

Keisarinkosken jälkeen siirryttiin Myllykoskelle, jossa huomasimme, että joen yli kaatunut iso puu, joka oli esteenä aiemmin oli poistettu. Tilalle oli tullut tietenkin uusi, mutta saimme pätkittyä uutta runkoa sen verran, että siitä pääsi melomalla yli. Kosken alussa olevassa puskurihontssa oli edelleen puunrunko ja lisäksi yksi uusi puu, joka poistettiin köydellä. Puskurihontto tarjosi hyvää meininkiä ja niskan vasemman laidan linja myös. Kosken loppumöläys oli tällä virtaamalla parempi ja sillan jälkeinen viistohontto huomattavasti isompi.

Puun poistoa Myllykosken aloituiskan alapuolelta

Jihaa!

Paula puskurihontossa

Tommi nauttii puskurihontosta. Kuvassa näkyy puu joka on edelleen stopparin sisällä.

Kohti honttoa

Niskan vasen linja

Tommi in action

Loppumöläyksen puskurihontossa

Paula laskeutuu kohti honttoa

Summajoki on ehdottomasti tällä virtaamalla käymisen arvoinen laskukohde. Virtaama kannattaa katsoa nimenomaan Keisarinkosken mittapisteestä, koska näin saa parhaimman kuvan veden korkeudesta. Nyt oli tässä pisteessä 19,5 kuutiota ja kevättulvalla voi vielä olla pari mottia enemmän.

Kinkkubingo 187 m3

2011-11-20T17:57:00.000+02:00

Talvi tekee jo tuloaan ja sen tunsi tänään melontasetillä Pernoon koskien Kinkkubingossa, kun pakkasmittari näytti -5 astetta. No kylmästä ei kuitenkaan ollut tietoakaan kun oli oikeat kamat päällä ja aurinkokin paistoi pilvettömältä taivaalta. Pelispottikin oli hyvässä kondiksessa ja akanvirtakin oli inhimillinen kun vesi oli laskenut viime kerrasta ja virtaus näin hidastunut. Kun tästä vesi laskee sen 5 - 10 kuutiota niin spotti on mielestäni parhaimmillaan.

Spotti aurinkoisessa säässä.

Paula nauttii raikkaasta vedestä

Spotissa on hyvä treenata oikean käden mc nastyä

Akanvirta ja hissi takaisin spotin viereen.

Neitikoski 69 m3

2011-11-14T21:19:00.000+02:00

Syksyisen raikas Neitikoski oli todella vaikeassa kunnossa 69 kuution virtaamalla. Aallon keskiosan kieli oli hankala ylittää ja metsänreunankin osiossa oli välillä vaikea pysyä sisällä. Pitävää osaa hontossa ei juuri puoltametriä enemmän ollut ja tämäkin osio oli inhottavan pumppaava. Joitain liikkeitä lähti tosin vain yksittäiskappaleita. Alla pari kuvaa syksyiseltä setiltä.

Kuvasta näkyy hyvin aallon muoto tällä virtaamalla.

Volttia

ja volttia

Jotakin kärryn tapaista

Summajoki, Myllykoski, 17 m3

2011-09-26T15:22:00.001+03:00

Koska syystulvat on käsillä käytiin tsekkaamassa Summajokea ja sen koskia freestyle-viikonlopun päätteeksi. Ajettiin ensin Keisarinkoskelle, jonka molemmat "luukut" olisi olleet laskettavissa, mutta ei viittinyt kamppeita kastella lyhyen möläyksen takia. Niinpä suunnattiin Myllykoskelle, joka näytti mielenkiintoiselta. Kosken alussa oli lyhyt luiska jonka lopussa puskurihontto vasemmalle. Tämän jälkeen koskessa lyhyt sileä pätkä ja lopussa hauska luiskanomainen lasku oikealle puskevaan honttoon. Virtaama oli Keisarinkosken käyränmukaan 18 kuutiota. Koski näytti sen verran kiinnostavalle, että vedin kamat päälle ja poksautin alas. Alkuosan luiskasta teki jännän puskurihonton sisällä oleva puunrunko josta törrötti pari oksaa ylöpäin. Puu ei kuitenkaan koitunut ongelmaksi. Ennen kosken loppu möläystä piti kiertää joen poikki kaatunut iso kuusi rannan kautta. Koski oli tällä virtaamalla hyvä laskea, mutta kevään virtaamalla jolloin voi olla jopa 40 kuutiota paikka tarjoaa varmasti vauhdikasta meininkiä. Koskessa olevat puut ja puskat tulevat olemaan vaaranpaikkoja keväällä, pitääkin yrittää käydä paikanpäällä sahan ja taljojen kanssa.

Summajoen Keisarinkoski

Myllykosken aloitusluiska

Myllykosken loppumöläys

Alkuluiskassa

Luiskan puskurihontossa. Kuvassa näkyy kuohun sisällä olevan puunrungon oksa.

Viimeisessä möläyksessä

Koivukoski, Kymijoki, 95 m3

2011-09-26T15:00:00.003+03:00

Hirvikoskelta suuntasimme katsomaan millainen paikka Koivukoski on ja mihin siellä tulee peliaalto harvoin kun juoksutus on päällä. Paikalle saavuttaessa huomattiin, että juoksutus on käynnissä ja melontapaikka toimii. Paikalle tuli melomaan myös Kuuskosken Petteri jonka melonta aaltohontossa sai vetämään kamat takaisin päälle ja paikkaa testaamaan. Eka surffit olivatkin melkoista fiilistelyä. Aaltostoppari oli erittäin hyvä ja hauska. Nopea, riittävän voimakas, riittävästi pitoa ja ihan ok akanvirta. Paikassa tuntui poksahtelevan kärryt, bluntit, helixit ja mc nastyn tapaisia härveleitä. Iltasetistä innostuneena melottiin Koivukoskea vielä seuraavana aamuna. Tällöin vesi oli laskenut, joka oli huonontanut aallon pitävyyttä, mutta hauska se oli edelleenkin. Virtaama oli laskenut 87 kuutioon. Setin lopussa hoksattiin, että voltitkin tuntu lähtevän kun oikeassa kohdassa upotteli. Kerrassaan hieno freestyle-viikonlopppu hyvissä paikoissa Kymillä! Toivottavasti vedet pysyy ylhäällä vielä pitkälle syksyyn ja talveen.

Pelihontto 95 kuutiolla, aivan helmi!

Petteri ja project X Koivukoskessa

Petteri kärryttelee

Illan pimetessä valotusajalla kikkailua

Pelipaikka seuraavana aamuna, virtaama noin 87 kuutiota. Selvästi erilainen kuin 95 kuutiolla.

Rokkia aallossa

Spotin vasen laita on hyvä bluntteihin

Pelipaikkaan on ihan riittävä akanvirta. Muutamia kantoreissuja tuli tehtyä kun lipsahti liian alas.

Paula aallossa

Mc nastyn treenausta

Hirvikoski, Kymijoki, 190 m3

2011-09-26T14:47:00.001+03:00

Syksyn sateiden ansiosta jokien veden pinnat kääntyivät vihdoin jyrkkään nousuun. Näin myös Kymijoki ja Hirvikoski, jonka nousua oli jo odotettu jotta pääsee testaamaan paljon puhuttua aaltoa koskessa. Virtaama oli noin 190 kuutiota ja alaveden korkeus Tammijärvessä 14,70m ja 14,75m välillä. Koski tuotti positiivisen yllätyksen. Aalto oli todellakin hyvä ja siitä sai hyviä varsinkin oikeankäden bluntteja. Vaikka aallon melominen olikin kantohommia ei se fiilistä juuri laskenut. Aalto on varmaan vieläkin parempi jos vettä on yli 200 kuutiota ja alavesi pysyy samassa tasossa. Koskessa toimi myös ns pikkuhontto, jossa pystyi kärryttelemään ilman pohjakosketuksia. Kosken isompi stoppari jota olin melonut 140 kuutiolla näytti tällä virtaamalla aika happamalle, mutta jos tykkää pitävästä meiningistä niin tänne kannattaa keula survoa.

Hirvikoski maantiesillalta kuvattuna

Paula aallossa

Helix

Blunttia

Donkey flippiin lähtö

Paula blunttaa

DH

2011-09-16T21:04:00.002+03:00

Lyhyestä virsi ruma: käytiin herra A:n kanssa mt. Laajavuorella ajamassa DH-pyörää koska laji meitä niin kovin kutkutti. Hauskaa oli, se täytyy sanoa, vilpittömän hauskaa, ja kuvassa todiste siitä kuinka hauskaa meno voikaan olla sillä kuuluisalla viimeisellä laskulla...no, ei murtumia, meno jatkuu. Halukkaille tiedoksi, lysti maksaa Jykylässä 65 €/3 tuntia varusteineen päivineen. Reitit olivat monipuolisia, kannattaa kokeilla jokin sininen ennen punaisia. Ikävä kyllä kuvasatomme päivästä jäi muutoin köyhäksi, ensi kerralla (?) sitten enemmän.

Muutama ruutu neitikoskelta, virtaama 50 kuutiota

2011-09-08T22:13:00.003+03:00

Ilta- ja aamusetit Neitikoskella syksyisessä auringon paisteessa. Vaikka vesi on laskussa toimii hontto hyvin ja pohjaankaan ei osu kun pysyttelee honton laitamilla.

Janne keittelee toukkalääkettä

Jarmo antaa toukalle kyytiä

Ruunaan rysäys 2011

2011-09-06T21:18:00.001+03:00

Kun on syksy oli aika laittaa alle dancer-kajakki ja luuppailla Neitikoskella Ruunaan rysäys melontatapahtumassa elokuun vika viikonloppuna. Virtaama ei ollut suuri vain jotain 53 kuutiota, mutta aallosta löytyi kuitenkin kolo joohon sai keulaa tyrkättyä. Alla pari luuppi kuvaa Teemun ottamana. Tapahtuman jälkeen jäi palo päästä kokeilemaan tätä kajakkia johonkiin laskuhommaan, saa nähdä tuleeko unelma toteutettua.

Paula vääntää keulaa veden alle.

Luuppi!

Kymijoki, Tormivirta 138 m3

2011-08-25T09:12:00.002+03:00

Pernoonkoskien Tormivirta oli hyvässä iskussa 138 kuution virtaamalla. Kosken ykkös hontossa pystyi vetämään pitkiä surffeja. Voltit ja kärryt oli mahdollisia vaikka välillä pohja tuntuikin kajakin keulassa, kermatekniikka tuntui toimivan tässäkin paikassa. Keskityttiin mc nastyjen treenaamiseen johon paikka tuntui soveltuvan erittäin hyvin. Phonix yritykset huuhtoutuivat nopeasti pois.

Tormivirran peliaalloot. Yritin setin alussa mennä kuvaamaan kuvassa näkyvälle laiturille joka oli ajelehtinut virran mukana kosken niskalle. Lauturi tuntui olevan hyvin kiinni, mutta kun sain peiton auki laituri lähti liikkumaan alas päin ja seurauksena melkein uintikeikka. Onneksi sain pienen akanvirran kiinni ja peiton räpellettyä paikalleen.

Paula treenaa mc nastyä ykkösessä.

Jotain sen tapaista itelläkin

Koskessa toimivat tällä virtaamalla 2 ja 3 aaltokin. Kakkosessa pystyi spinnaamaan ja blunttaaman oikealle kädelle. Paula sai lähtemään myös oikean käden helixejä. Kolmosaalto oli surffattavissa ja jotain vasurin bluntin tapaista sai lähtemään.

Menoa kakkosaallossa.

Helix yritystä. En saanu aivan pysymään aallossa.

Vaikka kosken aaltoihin ei ole akanvirtaa saa tällä virtaamalla itsensä aivan puhki yhen suffin aikana, joten kantaminen kivipadon yli ei tunnu lainkaan pahalta. Pienellä liukukisko rakennelmalla saisi tämän pienenkin kantamisen haitan pois. Toivottovasti koskelle pääsee 150 kuution virtaamalla, jolloin uskon ykkös honton olevan parhaimmillaan. Paikka näyttää olevan herkkä virtaama muutoksille sillä 120 kuutiolla en pitänyt mistään kosken aallosta.

Rannalta löytyneitä luonnon antimia.

Pari tattia oli rakentaneet laavun sateen suojaksi.

Pernoonkoski, Kinkkubingo 140 m3

2011-08-09T16:27:00.002+03:00

Viime viikonloppuna selvisi miksi kajakkiin on tullut koko kesän vettä vaikka on vaihdettu peittoa, melottu pitkähihaisella, tarkistettu ettei keulassa ole halkeamaa, tehty savumerkkejä jne jne.. No kajakissa oli kuitenkin kaksi reikää aukon molemmin puolin aukon ulkopuolella uran pohjassa joista vettä on tullut sisään. Ilmeisesti valuvika tehtaalla, kun muovia näytti olevan ohuelti kyseisissä paikoissa. No vaihdoin kajakin Welholta uuteen takuuseen, tosin croslinkkiä ei enää ollut m-kokoa Suomessa, joten oli otettava lineaarinen versio paremmilla sisuiskaluilla.

Kun oli uusi kajakki alla ja ajettiin Kymijoen ohi käytiin Paulan kanssa testaamassa Kinkkubingoa, josta itellä ei kovin hehkeitä muistoja ollut. Nyt 140 kuution virtaamalla hontossa kolahteli volitit pohjaan mutta kärryt, splitit ja muut härveli yritykset sai tehdä ilman pohjakosketuksia. Akanvirrankin sai hyvin kiinni, mikä oli mulle EDISTYSTÄ. Aikeisemmin en nimittäin tätä akanvirtaa ikinä saanu kiinni hontosta tiputtaessa. Paikka oli siis ihan ok, mutta honton alapuolella oleva kivi teki melonnasta varovaisen oloista vaikka kertaakaan ei ollut lähelläkään, että siihen olisi tippunut pääalaspäin. Uusi kajakki tuntui hyvältä ja erona entiseen elite-versioon huomasi korkeamman penkin, joka helpotti selkeästi kärryjen tekoa. Mitähän tämä vaikuttaa aallolla? Alla muutama huonolaatuinen kuva huonolla pokkarilla otettuna.

Uusi paatti, parempi mieli

Kinkkubingo ilta-auringossa

Paula ja oikea kärry

Uuden kajakin kastajaiset

Pernoonkoskien Sittaränni. Takana kuultaa tukkihontto.

Karhunpolku maastopyörällä

2011-08-04T18:48:00.002+03:00

Viime talvena lyötiin Leskisen Janin kanssa lukkoon päivämäärä milloin ajetaan maastopyörällä Karhunpolku Kuhmon Teljosta - Lieksan Patvinsuolle. Kun etimme tietoa reitistä sitä kehuttiin maastopyöräilyyn poikkeuksetta kaikissa kirjoituksissa ja tämä vain lisäsi odotusarvoja reitille.

Kun h-hetki koitti päätimme ajaa reitin pohjoisesta etelään kahdessa päivässä. Eka päivä Teljosta Neitikoskelle ja toka päivä Neitikoskela Patvinsuolle, tällöin päivämatkat saatiin aika yhtäpitkiksi noin 70 km mittaisiksi. Kuljetukset järjestettin viemällä toinen auto Patvinsuolle josta toisella ajettiin Ruunaan retkeilykeskukseen josta edelleen ostokuljetuksella lähtöpaikalle.

Lähtöpaikalla Teljossa

Polku seuraili alussa Jongunjokea useita kilometrejä josta sitten suuntautui Änäkäisen kautta Naarajoen varteen ja Ruunaan alueen Metsähallituksen opastuskeskukselle. Heti alusta pitäen polku osoittautui hyväksi reitiksi ajaa sisältäen vauhdikkaita polkuosuuksia, pitkoksia, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä sekä teknisiä kivikoita. Reittiä olisi voinut helpottaa käyttämällä metsäautoteitä, mutta emme lähteneet tälle linjalle. Vaikka etapilla tuli muutama kanto olisi hienoja harjupätkiä lampien välissä jäänyt ajamatta jos olisi teitä pitkin lähtenyt oikomaan. Reitti on merkitty maastoon kyltein ja maalauksin, mutta kartta oli hyvä olla matkassa, koska vanhat maalaukset olivat osin karisseet pois tai metsänhakkuut olivat poistaneet puut reitin varrelta.

Alussa polku seurailee Jongunjokea

Vaikka reitin varrella on tehty metsänhakkuita on polun kohta jätetty puhtaaksi. Vain merkinnässä on puutteita.

Tyypillinen maisema karhunpolulla: kapea harju jonka molemmilla puolilla suot tai lammet. Kun kelitkin suosi oli reitti hienoa ajettavaa.

Taukoa reitillä

Änäkäisen kohdalla voi tutustua sotahistoriaan. Kallioon louhittu luola kannattaa käydä kattomassa.

Tekninen tauko. Vaikka reitillä oli paljon kivikkoa vain yksi sisärengas jouduttiin vaihtamaan.

Polulle osunut myrsky pisti pyörää kantamaan.

Polulla eka päivän iltana.

Eka päivänä ajettiin polkua Ruunaan Metsähallituksen opastuskeskukselle, josta tietä pitkin Neitikoskelle jossa palautusjuoma, ruoka ja sauna tekivät terää ja uni tuli ihan houkuttelematta.

Toka päivänä ajo jatkui opastuskeskukselta polkua Neitikosken kautta Ruunaanjärven laidalle, josta Särkkäjoen, Pitkäjärven kautta Patvinsuon luontotalolle. Päivän alussa meni muutama kilsa, että saatiin taas koneet käyntiin johon auttoi hyvä polku hienoissa maisemissa. Toisen päivän etappi oli maastollisesti helpompaa, joka ei ollut ollenkaan huono kun edellinen päivä kuitenkin tuntui lihaksissa ja perillä Patvinsuolla tuntui jo oikeasti siltä että pyörällä on ajettu muutama kilsa. Reitti kannattaakin ajaa näin päin jos haluaa huomioida maastonvaikeuden ja väsymystilan seuraavana päivänä.

Toisen päivän etappi sisälsi useita kilometrejä pitkosta. Pitkoksien takian joutu kantaamaan noin 100 metriä.

Reitillä on runsaasti taukopaikkoja, joiden varustus vaihtelee nuotiopaikasta autiotupaan.

Jani harjupolulla Särkkäjoen maastossa.

Ennen maalia piti ottaa jo vaateria.

Kokonaisuutena suosittelen ehdottomasti reittiä maastopyöräilyyn. Rettiä voi myös ajaa osissa hyvän tieverkoston ansiosta. Koko retti kannattaa ajaa polkua pitkin jos on täysjoustopyörä, lukkopolkimet ja tykkää teknisistä paikoista. Muuten kannattaa Teljo - Änäkäinen välillä sekä Särkkäjoki - Inarintie välillä käyttää tieuria. Karjalankierroksen Lieksan karttalehdeltä voi reitin suunnitella helposti etukäteen.

Mittasimme ajetun matkan ja polulle kertyi meidän mittareiden mukaan pituutta 146 km, aikaa kului taukoineen eka päivänä 8,5 h ja toka päivänä 8h. Juomat ja energiapatukat höystettynä Neitikosken lounaalla ja aamupalalla oli tarpeen kun kilocaloreita paloi noin 4500/päivä. Reitillä tuli useita kaatumisia, joten sidetarpeet oli hyvä pitää mukana, mutta niitä ei onneksi nyt tarvittu.

Neitikoski 69 m3

2011-07-26T15:15:00.002+03:00

Kevään jälkeen oli hauska päästä Neitikoskelle, jossa virtaama oli about 69 kuutiota. Virtaama oli juuri sellainen, missä aallon keskelle muodostuu jopa 3m leveä murtumaton kieli. Jacksonin rock starilla ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia päästä kielen yli ja aallon puolella honton vasemmassa reunassa sai poksauteltua hyviä bluntteja. Honttopuolella lävähti isoja voltteja ja kärryjä sekä mc nastyn tapaisia härveleitä.

Honton puolella lähti ilmaa

Näyttää huonolle, mutta toimi hyvin.

Paula blunttaa aallon reunassa.

Näin kesän kunniaksi mukana oli legendaarinen jo "retro"-henkinen kajakki Riot 007. Lystikästä oli ottaa surffeja aallossa ja tehdä kärryjä kuin hidastetussa elokuvassa.

Retro-melontaa

Voltin tekeminen on hieman hankalaa tällä vehkeellä

Maastopyörällä Ruunaan koskikierroksella

2011-07-26T07:38:00.004+03:00

Melonnan, patikoinnin ja kalastuksen lisäksi Ruunaan alueelta löytyy muitakin aktiviteetteja. Retkeilyalueen polkuverkosto tarjoaa hyviä reittejä maastopyöräilyyn. Rengasreittinä noin 32 km pitkä koskikierros on suhteellisen helppopätkä ajaa, mutta tarjoaa kuitenkin kivoja elementtejä eli ajettavaa pitkosta, vauhdikasta kangaspolkua, lyhyitä teknisiä kivikoita ja yhden kantopätkän Huuhkajan vaaralle. Jos koskikierros tuntuu liian lyhyeltä tai pitkältä alueella olevat useat veneylityspaikat mahdollistavat monipuolisia reittimahdollisuuksia. Kannattaa siis ottaa kajakin lisäksi maastopyörä mukaan jos omistaa sellaisen. Reitin pystyy ajamaan vaikka jäykällä rungolla, mutta mukavuutta lisäävät joustot pyörän molemmissa päissä.

Alla muutama kuva koskikierrokselta, joka käytiin Janin kanssa ajamassa aurinkoisena päivänä. Aikaa kului 3h 25min eikä tarvinnu kiirettä pitää.

Haapavitjan riippusillalla

Puron ylitystä Neitijärven itäpuolella

Huuhkajanvaaralle noustessa joutuu pyörää kantamaan lyhyen pätkän. Huipulla odottaa näköalatorni johon kannattaa kiivetä.

Reitillä olevat pitkokset ovat kaikki ajettavia. Ilmeisesti maastopyöräilijät on jotenkin huomioitu niitä rakennettaessa, kun isompien mutkien tekemistä on vältetty.

Vauhdikasta kangaspolkua jota reitillä riittää.

Medstugeån

2011-07-17T22:06:00.035+03:00

Medstugeånin put-inniin johtavan tien puomin eteen ei kannata perustaa trangiaruokaleiriä: saimme asiasta huomautuksen paikalliselta tädiltä hänen noustua kartanovolvostaan avaamaan puomia, päästäkseen viettämään miehensä kanssa mukavasti hyttysen-ja polttiaisentäyteistä terassi-iltaa. Vakavasti ottaen, kirosimme Ruotsissa suosittua puomien käyttöä jo aiemmin vieraillessamme Handölanilla ja nyt Medstugeånin take-outtia Forsguidenin teksteistä tulkitessamme, sillä take-outtiin johtava tiekin oli tietty puomitettu. Tuolta samalta tieltä olisi ollut helpoin pääsy myös Gevsjöströmmanille, mutta jostain kumman syystä ainakaan Åren seudulla ei olla otettu käyttöön tuota norjalaisten loistavaa tietullisysteemiä.

Joutavat murheet olivat kuitenkin pian mielistämme poispyyhityt, sillä veden ääreen päästyämme saimme kuulla mukavilta kalamiehiltä veden nousseen käsien välistä päätellen kolmekymmentä senttiä, ja iloiseen ruotsalaiseen tapaan kuultu ”Oj!” heidän kuullessaan aikomuksistamme laskea maantiesillalle asti sai jotenkin sellaisen möröntapaisen heräämään pelokkaan suomalaisen melojan sielussa.
Alku vaikutti vedennoususta huolimatta matalalta, ja read and run- systeemi oli ok. Mökkikosken luona oli jo jyrkempää korkeuseroa, mutta se ei tuolla vedenkorkeudella ollut mitenkään haastavan oloinen paikka. Melko pian päästiin kuitenkin haasteiden pariin, sillä pellonreunasta (!) alkanut kanjonintapainen paljastui lähemmissä tarkasteluissa- no, kanjoniksi. Alku vauhdikkaasti virtaavaa koskea joka sitten muuttuu ensimmäiseksi portaaksi (n.1,5 m.) ja sitten toiseksi portaaksi (n. 3m).

Jarmo paukuttaa taas tyylillä kakkoseen.
Taivas varjele, Aapo pukkaa samaa tulemaan! Vähän kauempaa.

Sitten lopuksi vielä tunturiveden jäyhä pakkautuminen parin-kolmen metrin levyiseen porttiin (sillan alla), josta möyrystä vesi puskee suoraan ikävännäköiseen kallionkoloon. Kiva. Jo put-in-puomilla maailmanmenoa pohtiessamme olimme tulleet siihen tulokseen, että koska joukossamme on nyt henkilö, joka on perehtynyt meitä muita syvällisemmin koskessa tapahtuvaan pelastustyöskentelyyn, olisi jokseenkin turhaa olla sitten harjoittelematta näitä taitoja todellisissa olosuhteissa. Tätä mielessään pohtineena sai tämä henkilö alias Aapo sitten idean että hei, koska tuo ikävä kivenkolo kertakaikkiaan näyttää niin hemmetin ikävältä ja se meitä niin kovasti arveluttaa niin eiköhän mennä sinne uimaan! Aapon opastuksella ruvettiin sitten pulikoimaan kolossa ja etsimään undercutteja. Löytyihän niitä, ei oikein varpaan kärjillä saatu selville niiden kokoa.. Aapon kesäinen uimapaikka.HMS-solmu ulkosorkilla varustettuna, kestää vaikka olisi isommatkin liivit. Ja saa auki paineessa. Saa varmistettua ja laskettua kaveria. Ihanaa. Ja kyllä, ne jotka viilaa huomaa henkeä uhkaavan virheen...uhmasimme kohtaloamme ja selvisimme.
Oli hyvä kokemus ja totesimme, että paikkaan saisi reskutiimin, joka noukkisi epävarmimmankin keski-suomalaisen koskimelojan joutumasta ikuiseen kadotukseen ja Valhallan tunneleihin. Jäi tällä kertaa kuitenkin melomatta.
Seuraava koski oli sellainen kivienrömistely, kannatti katsella linjat. Homma loppui seuraavaan siltaan, ja ennen sitä oli kierreltävä muutama hontto, kannatti taaskin katsella minne menee.
Sitten, jotta purkista sai kaivettua sen viimeisenkin hunajatipan, oli ehdottomasti mentävä katsomaan parinsadan metrin päässä kutsuvasti huutavaa droppia/luiskaa, joka tippuu muutamia metrejä. Tällä vedellä olivat molemmat laidat laskettavissa.

Janne hakee ja saa hunajaa vasemmalta.

Laji, jota nähtävästi Aapon kanssa meloessa tulee harrastettua usein on uiminen: menimme uimalla saareen, josta pääsi rekkaamaan oikeaa linjaa. Ennen parin metrin möläystä voi vetää altaaseen, johon tippuu sellainen parimetrinen, mutta näyttää matalalta, mites toi..? No, uidaan tutkimaan! Polven on korkuista, mites toi syvemmän näköinen laita..? No, pidä köydestä kiinni Tatjana, mennään vähän verhon taakse tutkimaan! Oli villin näköistä nähdä köyden menevän suoraan vesiverhon sisään. Jossain vaiheessa ajattelin, että onkohan sillä hätä ja yritin vetää miestä pois, mutta verhon vierestä ilmestyi innokas uimari virne naamallaan sanomaan jotta ”anna lisää köyttä!” Pitihän sitä kokeilla kun näytti niin hauskalta, ja touhu saikin niin liekkeihin että oli se poksautettava myös kajakilla. Tässä kohdassa muistimme, että Jarmon kamerahan oli mun kajakissa...
Ja vielä, put-in ja take-out. Ei se take-outista puomille kävely sitten niin paha ollutkaan.

Vålån

2011-07-12T00:33:00.004+03:00

Forsguiden : "Vålån är en fantastisk sträcka för de som gillar brutal utförspaddling"

Forsguiden lupaa brutaalia utförspaddlingia, mutta ei se nyt niin kauhean brutaalia ollut kun mittatikussa luki noin 20. Pätkältä löytyy kuusi möläystä ja lelliä melontaa möläysten välillä. Tai siis niin no no niin no, me ei taidettu löytää kuin viisi. Mukava joki, mukava päivä. Kannattaa meloa jos on mahdollisuus.

Put in ja take out

Pätkän eka möläyksen alku...

..ja loppu

Aapo ja Ingeborgsfallet

Tommi ja LIUSKA

LIUSKA ylhäältä päin kuvattuna

Jos Steven Seagal on yhden ilmeen näyttelijä, niin tässä Teille yhden ilmeen meloja!

Shuajoen pelispotti Venäjällä

2011-07-11T16:21:00.005+03:00

Shuajoella Venäjällä noin 250 km Suomen rajalta Niiralasta löytyy hauska pelihontto, joka toimii ns keskivedellä. Paikka löytyy Präsän ja Petroskoin välistä läheltä Muurmanskin väylää.
Joelle on on hankala päästä koska paikallinen asukas ei tykkää turistien aiheuttamasta autoilusta alueella. Joelle johtavalle tielle onkin laitettu lukittu puomi, jonka avaaminen on varmaan aika hankalaa ilma paikallista melojaa. Meillä Paulan kanssa ei tästä syntynyt ongelmaa kun menimme paikalle Venäläisten melojien kanssa.

Vietimme pelipaikalla viikonlopun ja osallistuttiin Venäläisten järjestämään "jami" tyyliseen kisaan jossa tuli etukäteen ilmoittaa liikkeet jotka tekee, jos ei saanu jotain liikettä aikaan tuli liikkeen verran miinuksia. Ite laitoin sen verran kovan runin ohjelmaan, että jäin reilusti miinukselle, mutta hauskaa oli. Paikalliset järjestivät myös ns aloittelijan kilpailun jossa tuli pisteitä etu/suvusurffista, spinnistä, suvitista ja enderistä. Kyllä näkyi että kilpailu sai aloittelijankin yrittämään tosissaan. Tuomarit menivätkin sekaisin kun eräs täräytti hyväksytyn space gozzillan.

Pelihontto jossa oli hyvät akanvirrat molemmin puolin

Paula pelaamassa

Kokeilin SUP ja oli ihan hauskaa

Kärryjä ja splittejä oli hauska vääntää

Joella oli paljon väkeä kumilautoilla, katamaraaneilla ja pumpattavilla inkkareilla

Paluumatkalla pysähdyttiin Läskelässä jossa Jänisjoessa on jämäkkä koski. Tämä pitää tulla joskus vielä poksauttamaan. Alla pari kuvaa koskesta.

Läskelän kosken loppuosa

Keskiosa

Kosken alussa on avattavat luukut, jotka oli nyt kaikki auki ja hontot sen mukaiset luukkujen alla. Laskulinja menee aivan vesemmalta.

Forra, äärimmäisen kokonaisvaltainen melonta elämys

2011-07-11T16:05:00.007+03:00

Forra sijaitsee Norjan puolella noin 60 km Trondheimista Åren suuntaan. Mietimme tämän pätkän melomista pitkään, koska se oli luokiteltu vitoseksi Norjan opaskirjassa ja virtaama suositus oli oppaan mukaan pieni 10 - 20 kuutiota. Kattelimme joen virtaamaa netistä ja se näytti jotain 12 kuutiota ja ajoimme pätkän take outtiin, josta opaskirjan mukaan pystyi lisäksi arvioimaan vesitilannetta.

Take out koski tieltä katsottuna

Vesitilanne näytti ihan kelvollisesta, fiilis oli kohdallaan ja aurinko paistoi. Päätettiin Tommin ja Aapon kanssa lähteä melomaan pätkä sillä asenteella, että pahat paikat kannetaan ja joka koski katotaan rannalta kuten opaskirjakin kehotti tekemään. Joki virtasi todella syvässä kanjonissa ja opaskirjankin mukaan ei alun jälkeen sieltä voinut poistua. Emme ottaneet tästä stressiä koska rannat näyttivät ylhäältä ihan kelvollisilta liikkua eikä opaskirjakaan maininnut mitään erityistä kantamisen suhteen.

Lähimme klo 16 melomaan put innistä. Eka kosken jälkeen joki virtasi matalaan kanjoniin ja muuttui jyrkäksi. Vaikka koskien etukäteistarkastelu oli työlästä johtuen jyrkistä rannoista oli melonta hauskan jämäkkää meininkiä yllättävän paineisessa vedessä. Kaikki sujui siis hyvin ja oltiin hyvissä fiiliksissä. Parin tunnin jälkeen saavuttiin ensimmäiselle portagelle, joka oli 10m korkea luiskamainen puotus joka kannettiin tai pikemminkin laskeuduttiin vesemmalta rannalta. Portagen jälkeen oli parimetrinen hauska droppi ja meno maistui hyvälle.

Aapo yläpään koskissa

ja Tommi myös

Yläosan luonnetta joelta kuvattuna

kuin myös tämä

Jonkun ajan kuluttua saavuimme ilmeisesti portage osiolle, josta oli mainittu opaskirjassakin ja tästä se kaikki alkoi. Portagen tekeminen oli luokkaa viisi, koska meno oli todella hidasta johtuen joen jyrkistä rannoista ja rannoilla olevista isoista siirtolohkareista. Lähes koko ajan täytyi toisen auttaa jotta kajakit saatiin kammettua kivien toiselle puolen. Onneksi oli slingit ja karapiinit mukana, muuten ois oltu kusessa. Tälleen se sitten jatkui...vähän melontaa välissä ja taas portage.....välillä suklaata, juomaa.......

Maasto ei ollu sitä helpointa kantaa

Aapo nauttii lepohetkestä

Kun kello oli noin 2 yöllä ja voimat oli jo aika finaalissa saavuimme 6m cleanin vesiputouksen niskalle.
Kukaan ei enää ollut melontakunnossa joten päätettiin poistua jotenkin kanjonista ja hakea paatit seuraavana päivänä. Olimme vastapuolella jokea, missä autolla ajamamme tie oli ja joen ranta näytti vaaralliselta edetä väsyneenä ilman kajakkiakin. Päädyimme mielestämme turvallisimpaan ratkaisuun eli sidottiin kajakit puuhun ja lähdettiin nelinkontin kanjonia ylös tavoitteena kanjonin reuna ja siitä take outtiin autolle.

Kanjonin pohjalta noustiin saniaisia pitkin noin 150 korkeusmetriä ja päästiin kanjonin reunalle. Lähdettiin seuraamaan jokea ja huomattiin, että täällähän on taloja ja kun on taloja on myös tie. Kun löydettiin tie käveltiin tietäpitkin ohi take out auton, koska tie meni korkealla tunturissa.

Aamulla noin klo 3 ihailtiin tieltä kävelyn lomassa Forran kanjonia

Kun tie lakseutui joen rantaan etsittiin sopiva kaahlauspaikka ja kaahlattiin yli toisen puolen tielle. Saavuimme take out autolle noin klo 5 aamulla.

Autolla Aapo avasi pantteri pussin ja eipä oo pantterit ennen näin hyvälle maistuneet :-). Tästä ajettiin lähtöpaikkaan jossa unta ei hirveesti tarvinnu hokutella.

Seuraavana päivän palattiin hakemaan kajakit kanjoniin. Kajakkien roudaaminen ylös kanjonista kävi hyvin aamuliikunnasta aamiaisen jälkeen. Auton mittarilla mitattuna kävelimme kanjonista yhteensä 9 km autolle kun otimme "exitit" joelta.

Aapo paikassa josta haettiin kajakit pois

Sinne jäi puhdas 6m putous odottamaan

Tämän pätkän melominen oli todella opettavainen kokemus. Ensinnäkin opaskirjan teksti oli puutteellinen, koska koskien ohittamisen vaikeudesta ja käytännössä "must run" sektioista ei mainittu mitään. Kun seikkailimme joelta pois kävimme läpi aika tärkeitä asioita joita pitää huomioida kun lähetään muualle kun cityyn melomaan:

- jos yöllä tulee pimeä tulee olla käytännössä sellaiset kamat että voi yöpyä joella (hypotermia pussi, tulitikkua, sytyspaloja, jne..)
- vaikka on kuinka kova helle niin kuivapuku tai vastaava on ehdoton kun ryvetään risukoissa ja kivikoissa
- ennen melontaa olisi hyvä vilkaista karttaa meneekö pätkän molemmilla puolilla tiet
-energia geelejä tai vastaavia tulis olla riittävästi mukana
-slingit ja lukolliset garapiinit on ehdottomia varusteita
-kun väsyttää, on nälkä ja vitutus astuu kuvaan on ihminen parhaimmillaan eikä tämän purkaminen ainakaan auta asiaa
-kun liikutaan ryhmänä tehdään päätöksetkin ryhmänä
-kengät pitää olla kunnolliset jotta pystyy kävelemään useita kilsoja ilman hiertymiä (vaikka itellä on palmin ja merrelin yhteistuotantoa olevat creekkikengät on kantapäät aika mojovan näköiset)

Kun seuraavana päivänä lähettiin ajamaan kotia kohti niin puhuimme jo joelle palaamisesta, mutta silloin saa virtaama olla max 5 kuutiota, jotta rannat muuttuvat inhimillisimmiksi. Jos tykkää meloa jatkuvaa vitosta kanjonissa kannattaa suunnata tälle joelle ja mieluummin 10+ virtaamalla.

Tunnelmia Forran jälkeen

Enan

2011-07-11T14:54:00.001+03:00

Enan sijaitsee Ruotsin Åresta about 50 km Trondheimin suuntaan. Joessa on noin 5 km pituinen hieno laskupätkä joka sisältää eri tyyppisiä koskia, mutta sokerina ei pohjalla vaan aika alussa on 6m korkea cleani vesiputous. Laskupätkän vesimittari löytyy take out sillalta.

Kun mittari on 2, kuten meillä sattui olemaan on optimaalinen vesitilanne. Pätkän kosket on konaisuutena aika jyrkkiä, joten mikäli vesi nousee yli 3 lukeman on tarjolla aika hapokasta meininkiä. Jos taas vesi on alle 1 voi joissakin paikoissa olla hankala päästä eteen päin. Kun veden korkeus on 2 niin pätkän vaikeusaste ei ylitä missään vaiheessa luokkaa 4.

Laskupätkän put in. Tänne joutuu kantamaan Rundhögenin tieltä 40 minuuttia, koska tiellä on puomi. Puomin kohdalla on hyvä parkkipaikka jostä löytyy WC ja roskis. Paikkaa soveltuu hyvin myös yöpymiseen.

Kuvat kertoo parhaiten

Leiripaikka Rundhögenin puomilla

Hike in

Hunajainen putous jossa ei boofi lävähtänyt

Jarmolla lävähti tässä ja muissakin dropeissa

Sauli

Tommi Enan koskissa

Aapo linjoilla

Jarmo ja varma boofi

Sauli Enan viimeisessä möläyksessä. Tämän möläyksen hontossa tais kaikki olla hetken pinnissä.

Laskupätkän lisäksi löysimme Enanin alavirrasta yhden möläyksen joka piti käydä poksauttamassa. Kajakit on kätevää laittaa vesille maantiesillalta ja ottaa pois möläyksen jälkeen joen itäpuolelle retkeilymajan pihaan. Koski ja laskulinja on parasta tarkastella länsipuolen rannalta. Möläyksen alussa on houkuttelevan näköinen booffilippa joka tippuu kallioluiskaan, mutta alapuolen kallio viettää jyrkästi laskusuunnassa vesemmalle jossa on ikävännäköinen syöveri. Kallion kaltevuutta ei huomaa länsipuolen rannalta.

Enanin alempi möläys

Aapo

Tommi

Åren alue melontakohteena

2011-07-11T14:16:00.000+03:00

Tässä on noin viikon melontareissu takana Ruotsin Åren alueelle. Melottiin alueella viittä jokea ja näistä tulee jutut erikseen. On kuitenkin todettava, että Åren alue on todellinen koskimelontakohde ja jos haluaa yhdistää reissuun muutakin vaikka DH pyöräilyä, normi MTB:tä, retkeilyä tai kalastusta niin puitteet on kohdallaan. Kun käytiin Åren kylässä niin paikasta huokui "outdoor" henki kun porukkaa säntäili maastopyörillä, juosten tai liitovarjoilla paikasta toiseen. Jos ei ole omia välineitä niin vuokraamoja näyttää paikasta löytyvän. Esim DH pyörän vuokraus kaikkine suojineen maksaa 75 ekeä/päivä.

Melonnan kannalta alueella on useita jokia 100 km sisällä ja vaikeutta löytyy ykkösestä kutoseen asti. Vesitilanne on keskikesällä arvoitus, mutta isommat joet toimivat kyllä. Tietojen etsimiseen forsguidenin sivut ovat hyvä linkki.

Blogi kehittyy!!

2011-07-11T14:03:00.000+03:00

Idea tästä blogista ja sen nimestä sai alkunsa noin vuosi sitten melontareissulla Pohjois-Norjassa kun kannoimme kajakkeja Ranan kanjonin vesiputous kompinaation ohitse. Tarkoitus oli perustaa blogi, josta olisi hyötyä melojille tai muille ulkoiluihmisille, jotka ovat suunnittelmassa reissuja eri kohteisiin. Nyt polkswateria on kirjoitettu about vuosi minun ja Paulan toimesta ja toivottavasti se on antanut infoa edes jollekin eri paikoista johon on suunnitellut lähtevänsä.

No nyt kehitys kehittyy... eli blogin kirjoittaja joukko laajenee ja tätä myötä myös lajikirjo joista tulee juttuja. Juttuja rupeaa tulemaan meidän lisäksi Jarmolta, Saulilta, Tommilta ja Aapolta eli tietoa eri melontapaikoista ympäsi suomea veden korkeuksineen jne pitäs olla vuoden päästä jo hyvin blogissa. Saulin toimesta tullaan blogin ulkoasua muuttamaan selkeämmäksi jotta tiedon etsiminen eri joista on helpompaa jatkossa.

" Ei se tämän kummepaa tarvii olla"

Team pokswater

Augsburg

2011-06-28T09:25:00.000+03:00

MM-kisapaikalta suunnattiin käymään melomassa Augsburgin slalom-melontaradalla olevassa pelihontossa. Ostettiin liput radalle 7,5 euroa/3h ja lähdettiin testaamaan pelimestaa. Hontto itsessään oli ihan hyvä, tosin vaikea, mutta akanvirrat olivat jostain syvältä. Jos akanvirtaa ei saanu kiinni, joutui kajakista ryömimään betoniselle radan reunukselle, joka ei mitää kivaa ollut. Sinänsä slalomrata oli kiva meloa ja puitteet on kohdallaan. Rata on rakennettu 1972 olympialaisia varten ja paikka näyttää olevan aktiivisesti slalomistien käytössä.

Rata ja pelihontto

Paula hontossa

Holtitonta

Plattlingin MM-kisahuumaa

2011-06-28T09:18:00.000+03:00

Freestylemelonnan MM-kisat melottiin juhannusviikolla Saksan Plattlingissa. Koska Paula meloi Suomen joukkueessa, oli aika itelläkin lähteä kattomaan tämän tason kisoja paikan päälle. Paula meni edeltä autolla paikan päälle treenaamaan ja ite lensin perässä kisaviikon maanantaina Muncheniin ja siitä edelleen junalla Plattlingiin.

Tiistaina kisat alkoivat karsinnoilla ennen varsinaisia finaaleja, jotka melottiin lauantaina kaikkien lajien osalta. Kisapaikan hontto oli hyvässä kunnossa vaikka se välillä muuttuikin veden korkeuden vaihtelun vuoksi. Veden korkeus vaihteli harjoituksissa ja kilpailujen aikana 155 cm - 227 cm. Alimmalla virtaamalla pohja tuli epämiellyttävän lähelle, isommalla virtaamalla pito parani ja aaltoliikkeetkin oli mahdollisia. Tunnelma paikan päällä oli rento ja leppoisa. Kisajärjestelyihin oli panostettu selkeästi normaalia freestylekisaa enemmän ja paikalla oli runsaasti kajakkien ja melontavarusteiden valmistajia, joiden tuotteita sai myös testata.

Kisapaikka joen toiselta puolelta katsottuna

Kisa-aalto alkuerien vesitilanteessa

Kun paikalla oli maailman huippumelojat, oli melontakin sen näköistä. Liikkeiden suoritusvarmuus näytti samalle kun ruisleivän syönti itellä. Taso on todella kova junnupojista ja tytöistä isoihin poikiin ja tyttöihin.

Paulalla kisat menivät hyvin. Alkuerissä Paula poksautteli neljänneksi ja neljännesvälierissä loppusijoitukselle 12. Suomen junnuista Teemu Väliahdet meloi upeasti itsensä finaaliin ja finaalissa sijalle 4.

Paula keskittyy suoritukseen alkuerissä

Suoritus käynnissä

Kisakatsomo

Koska Plattlingin hontto on koko joen levyinen ja kisapaikkana toimi vain kaupungin puoleinen laita, pääsin itekin vesille. Vaikka akanvirrassa sai jonotella, sain kuitenkin hyviä settejä melottua viikon aikana. Kun paikalla oli mahdollisuus testata kajakkeja, kävin koemelomassa ZED:n uuden hiilikuitusen pelipaatin ja GuiGuin 2010 päivitetyn hiilikuitumallin. En tykännyt Zedistä pituuden ja muotoilun vuoksi, mutta Guigui tuntui hyvälle. Pieni polte kieltämättä jäi kuituseen paattiin ja saa nähdä tuleeko joskus hankittua, saa nähdä...

Koti joen äärellä

Guiguin testausta

Kerma 72 m3

2011-06-19T20:56:00.000+03:00

Käytiin Harrin ja Jaanin kanssa melomassa Kermalla kun virtaama oli about 72 kuutiota. Koski ja varsinkin alohontto oli hunajaisessa kunnossa. Äktiönhole oli muuttunut huuhtovammaksi, mutta oli vielä ihan melottavassa kunnossa. Alahontossa lähti isoja voltteja ja kärryjä. Harri poksautteli mäkkäreitäkin ja seuraavana päivänä compona kärrystä phonixiin. Koski oli kyllä nyt parhaimmillan kun sen molemmat paikat oli melottavissa. Alla pari kuvaa ala hontosta ja huonolaatuinen pokkarilla kuvattu video. Melonnan jälkeen Harri perehdytti videoeditoinnin saloihin ja tässä ois eka tuotos jos saan sen tähän jotenkin ladattua.

Harri

Jaani

Untitled from Janne Varonen on Vimeo.

Kolinpolkua maastopyörällä

2011-06-14T22:54:00.000+03:00

Kesän ohjelmassa oli testata Kolilta Joensuuhun menevän retkeilyreitin soveltuvuus maastopyöräilyyn. Ns Kolinpolku lähtee Ukko-Kolilta ja etenee Herajajärven kierroksen ja Kolvanan Uuron rotkolaakson kautta Kontiolahden Uuroon, josta voi jatkaa matkaa yhdysreittiä Joensuun ympäri kiertävälle Jaamankierrokselle. Pituutta reitillä on Kolilta Uuroon jotain 60 km.

Toukokuun lopussa päätettiin Leskisen Janin kanssa lähteä korkaamaan polkua Kolin suunnasta. Olimme kuulleet, että reitti on vaativa ja pyörää joutuu kantamaan/työntämään usean otteeseen. Päätettiin kuitenkin ajaa polku tai vaikka kantaa, mutta kulkea kuitenkin reitti läpi. Lähtöpaikaksi valittiin Jeron tie, koska Kolin kansallispuitossa on poluilla pyöräily kielletty. Jeron tieltä suuntasimme polkua Ryläyksen vaaralle ja sieltä edelleen vaarojen lakia pitkin etelän suuntaan. Noin 6 km kohdalla Janin takavaihtaja osui kiveen ja repeityi korvakkeineen irti. Tämä yritys päättyi sitten lähimmälle tielle johon soitettiin evakointi kuljetus. Tällä yrityksellä edettiin noin 7 km ja aikaa käytettiin 2 ja puoli tuntia. Tästä matkasta ajettiin noin 2 km ja työnnettiin ja kannettiin 5 km. Tämä pätkä ei siis sovellu maastopyöräilyyn ja kannattaa kiertää teitä pitkin, patikoijalle polulta aukeaa hienoja maisemia Pieliselle ja Herajärvelle.

Lähtöpaikalla Jeron tien varressa.

Ryläyksen rinteiltä avautui hienoja maisemia.

Tähän loppui eka yritys, kun takavaihtaja osui kiveen.

Kun pyörät oli saatu takaisin kuntoon oli aika suunnata jatkamaan reitin ajamista. Matkaa jatkettiin siitä mihin lopetimme toukokuussa eli Heraniemen tieltä. Tästä eteen päin polku oli 25 km erittäin vaativaa ajettavaa teknisesti ja fyysisesti, mutta kantamista ja työntämistä tuli aika vähän. Kolvanan Uuron eteläpuolella reitti helpottui huomattavasti tarjoten kuitenkin teknisiä piristyksiä ja vauhdikkaita laskuja Uuroon saakka. Uurosta jatkettiin vielä Jaamankierrokselle ja sitä pitkin Onttolaan. Tälle pätkälle tuli mittaa 65 km ja käytettiin aikaa 8h. Pätkää voi suositella maastopyöräilyyn sellaiselle joka ei pelkaa pieniä kantamisia ja tykkää teknisestä polusta. Märällä kelillä polku on todella haastava. Onneksi meillä oli tuuria että kivet, juuret ja kalliot oli kuivia. Alla muutama kuva reitin varrelta.

Hyvää ajettavaa jossain Ahvenlammen tienoilla.

Reitti kulkee hienoissa meisemissa järvien- ja jyrkänteiden läheisyydessä

Jani nautiskelee polusta jonka pintana vuorottelee kallio ja kangas.

Tätä joutuu harrastamaan reitillä, mutta se kuuluu osana maastopyöräilyyn.

Äktiönhole 80 m3

2011-06-09T15:46:00.000+03:00

Kermalla veden nousu pysähtyi 80 kuution paikkeille ja on pysynyt samassa parin viikon ajan. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä yläosan hontto ja alaosan aalto yli sadalla kuutiolla, mutta ei tänä keväänä. Ylä puolen "äktiönhole" toimii 80 kuutiollakin hyvin ja alaosan aallossa saa vauhdikkaita surffeja. Alaosan aaltoon mennessä saa hyvän wave wheelin vasurille. Alla pari kuvaa aurinkoisesta setistä Jarin kanssa äktiönholessa.

Freestyle & boaterX sm mittelöt 2011

2011-05-30T19:47:00.000+03:00

Freestyle- ja crossimelonnan sm mittelöt melottiin tänä vuonna pohjoisen joissa. Freestyle melottiin Torniojoen Kattilakoskella "grillihontossa". Järjestäjien tavoite oli meloa kisat ns ala-aallossa, mutta joen voimakkaasti muuttuva vesitilanne ei tätä mahdollistanut. Grillihontto toimi kuitenkin hyvänä kisapaikkana vaikka ei mikään helppo ollut liikkeitä tehdäkään. Ala-aaltoa pääsi vähän maistamaan kisapäivän lopuksi kun se rupesi ajoittaen murtumaan. On varmaan hyvä aalto kun veden korkeus on optimaallinen.

Grillihontossa juniori Vili Volotinen

Sami kärryttelee

Jari Kumpulainen

Kispaikaksi suunniteltu ala-aalto rupesi jotenkin toimimaan kisapäivän päätteeksi. Sai ainakin etusurffeja jos ei muuta.

Seuraava päivänä oli vuorossa boatercrossin kilpailut Ravaniemellä Vikakönkäällä. Kilpailukoski oli vaikeudeltaan helppo, mutta järjestäjät olivat tehneet pojuilla hyvän- ja haastavan kilpailuradan. Saldoksi tuli kisaviikonlopusta haaveiltu kultamitalli M35 freestylessä ja pronssi M35 crossissa. Crossissa oli mahdollisuus kultaan mutta se kaatui eskimoon radan alkuosassa a-finaalissa.

Kisakoski

Taistelua eka poijulla

Tivdian aallolla Venäjällä

2011-05-23T21:32:00.000+03:00

Tänä keväänä usean vuoden haave toteutui, kun teimme melontareissun Venäjän Karjalaan Tivdian kylän aallolle. Olimme kuulleet paljon huhuja, että siellä on iso ja nopea aalto joka toimii keväällä. Viimeisen sysäyksen reissulle antoi venäläisten järjestämät kisat ja heidän kutsu suomalaisille melojille.

Lähdimme reissuun perjantaiaamuna Suomen rajalta Niiralan rajanylityspaikalta josta ajoimme reittiä Sortavala - Petroskoi - Kontupohja - perille Tivdian kylään. Matkalla ihastelimme jokia ja koskia joita oli runsaasti aivan Suomen rajan tuntumassa. Kun päästiin perille matkamittari näytti tasan 400 km ja aikaa oli kulunut 7h taukoineen. Matkalla käytiin myös ihastelemassa Kivachin putouksia, jotka näyttivät huutavan nimeä tällä veden korkeudella. Laskupaatit vain puuttuivat.

Kivachin putokset. Eka droppi noin 3m luiska ja toka 4-5m vapaapudotus.

Tivdian kylässä meitä odotti hyvännäköinen iso aalto ja ystävällinen runsaslukuinen melojajoukko. Aalto oli keskellä koskea maantiesillan alapuolella ja siihen oli akanvirrat molemmilta puolilta. Käytönnössä aaltoon pääsi kuitenkin vain köysihärvelillä tai toiselta puolen kantamalla. Melojien leiri sijaitsi aivan aallon läheisyydessä kosken niskalla.

Tivdian peliaalto

Näkymä leiristä aallolle

Leiriä

Aalto osoittautui todella vaikeaksi ainakin itselle ja koko viikonlopun aikana ei paljon onnistumisen elämyksiä herunut. Aalto oli nopea, murtui keskeltä melkein pohjalle asti ja surffarin vasen laita eli todella voimakkaasti. Surffit oli siis lyhyitä, koska en pysynyt kajakin perässä. Veden korkeus oli venäläisten mukaan huono, koska aalto olisi vaatinut joko reilusti enemmän tai sitten vähemmän vettä ollakseen helpompi. Kisat melottiin lauantaina ja porukkaa oli mukavasti melomassa. Naisten sarjassa oli 10 melojaa ja miesten sarjassa 30. Saldoksi tuli itellä 13 sija ja Paula poksautteli hienosti 3 sijalle.

Hirveää vääntämistä

Kun osaa niin poksahtaa

Paula lähdössä blunttiin

Kisaorganisaattori Vanja

Kisojen jälkeen siirryttiin 25km päähän erämaajärven rannalle jossa järjestäjät virittivät kisabileet pystyyn. Palkintojen jako suoritettiin ilotulituksineen bileiden alussa. Bileissä oli hyvä ruoka- ja juomatarjoilu esim sponsoroitua olutta oli 500 litraa juotavaksi.

On se hyvvee

Vaikka aalto olikin vaikea niin se oli kuitenkin käymisen arvoinen ja tulemme lähtemään sinne vielä uudestaan. Myös Karjalan alueen creekit alkoivat huutamaan nimeä. Seuraavalla kerralla pitää varata enemmän aikaa, että pääsee tutustumaan aaltoon paremmin. Spasiba dasvidania!!

Aijai, vähävetistä cr...

Toimii!

2011-05-07T14:46:00.000+03:00

Kerman äktiönhole toimii!!! Käytiin tänään Paulan kanssa melomassa kun virtaama on about 76 kuutiota ja hontto oli niin hyvä kun se ikinä ennen on ollut. Paikka ei ole helppo, mutta hyvä treenipaikka honttoliikkeisiin. Vesi on vielä nousussa joten paikka varmaan paranee koko ajan. Parin viikon tauon jälkeen oli hienoa päästä taas melomaan, selkä on vielä kipeä joten pitää ottaa rauhassa. Äktiönhole onkin hyvä paikka meloa kun virran voima ei ole suuri ja hontto on pehmeä kuin pumpuli.

Äktiönhole 70 m3

2011-05-01T18:50:00.000+03:00

Kermankoskessa on vesi hyvässä noususa ja yläpuolen Äktiönholessakin rupeaa vesi virtaamaan. Viime talvena suoritettu kiven siirto rupeaa näyttämään merkkejä toimivuudesta. Stoppari näyttää jo ihan hyvälle, mutta pitoa ja syvyyttä ei vielä tällä virtaamalla hirveästi löydy. Itse jouduin harmillisesti selkärampana seuraamaan rannalta, kun Paula kävi paikkaa testaamassa. Uskon vahvasti, että paikka toimii kun vesi nousee vielä 10 kuutiota. Selkä on onneksi toipunut hyvää vauhtia ja toiveissa on päästä melomaan viikon päästä.

Surffarin vasemmalla on vielä stopparirakennelmasta vierinyt kivi lähellä pintaa ja se voi ohjata veden virtausta epäedullisesti.

Viime syksynä siirretty kivi on pysynyt paikallaan ja näkyy kuvassa melojan oikealla puolella.

Neitikoski

2011-04-26T17:27:00.000+03:00

Pääsiäisenä oli aika suunnata Neitikoskelle, jossa vesi oli rajussa nousussa. Kolmen päivän aikana vesi nousi mittarin mukaan parikymmentä senttiä ja aalto parani veden noustessa koko ajan. Uusi Rock Star tuntui toimivan hyvin Neidilläkin alun perehtymisen jälkeen. Homma loppui viimeisen päivän setillä itellä lyhyeen, kun reväytin selän voltin alastulossa. Selässä tuntui oudolle ja tulin aallosta välittömästi pois. Meloin rantaan jossa kajakista poistuminen oli todella kivuliasta. Homma loppui siihen ja nyt päivää myöhemmin kävin lääkärissä ja sairaslomaa on aluksi 6 päivää. Rangassa ei pitäsi olla mitään vaan lihas rangan vasemmalla puolella on venähtänyt. No nyt tuli tauko melontaan, joka jää toivottavasti mahdollisimman lyhyeksi. Kyllä ottaa pattiin! Jatkossa tulee panostaa entistä enemmän lämmitteleyyn.

Tupilla näytti uusi WS toimivan hyvin

Paula

Uusi kajakki vaati totuttelua, mutta osoittautui hyväksi

The end

Saramojoki, Louhikoski 45 m3

2011-04-26T17:12:00.000+03:00

Kuten aiemmin niin myös tänä keväänä ohjelmaan kuului Nurmeksen koillispuollella sijaitsevan Saramojoen Louhikosken melomista. Koski on Pohjois-Karjalan suurin koski ja tarjoaa vauhdikasta meininkiä kevään korkealla vedellä. Nyt virtaama oli noin 45 kuutiota, joka on jo ihan kivasti kapeaan uomaan. Koski on noin 300m pikä ja alkaa isolla harjan muotisella aallolla josta saa hyviä "air boofeja" ala pössyyn. Tämän jälkeen koski tekee ässämutkan ennen loppu köngästä jonka aaltojen ja honttojen koko riippuu virtaamasta. Tällä virtaamalla oli könkäässä pari isohkoa murtuvaa aaltoa. Hyvä paikka treenata laskemista lasku- tai pelipaatilla.

Paula Louhikosken könkäässä

Könkään alapössy

Vantaanjoki, Myllykoski 35 m3

2011-04-26T16:58:00.000+03:00

Myllykosken laskeminen jäi kutittamaan makuhermoja Big Water-festivaali viikonlopulta, joten koskelle oli palattava pienemmällä virtaamalla. Pitkänäperjantina virtaama Myllymäen mittarissa oli 35 kuutiota ja koski oli tälläkin vedellä mulle riittävän vauhdikas ja tekninen. Laskulinja oli sama kuin korkeammalla vedellä ja koskessa oli muut samat elementit, mutta vauhti oli hitaampi. Laskettiin Paulan, Aapon, Tommin ja Jykän kanssa pari laskua aurinkoisessa kevät säässä.

Aapon kanssa yläosassa

Jykä booffaa alahonttoa

Paula keskivaiheen könkäässä

Tommi lähestyy alahonttoa

Ylämaan "Koulukoski" ja Muurikkalan Joutsenkoski

2011-04-20T21:03:00.000+03:00

Käytiin Paulan kanssa iltamelonnalla laskemassa Ylämaan kylällä olevaa Vilajoen koskea. Saimme vinkin koskesta Myllysen Harrilta, joka oli löytänyt kosken joitain vuosia sitten. Koskessa oli lyhyt luiska jonka päässä pieni droppi ja lyhyen altaan jälkeen vielä pieni stoppari ennen allasta.

Vilajoen "Koulukosken" niska

Paula "Koulukosken" dropissa

Vilajoen jäkeen suuntasimme Muurikkalan lähellä olevalle Joutsenkoskelle. Olin laskenut koskea muutama vuosi sitten ja nyt vettä oli huomattavasti enemmän kuin silloin, joten kallioluiskassa sai hyvät vauhdit eikä paljon pohjakosketuksia tullut. Joutsenkoski putoaa 6 metriä kallioluiskana noin 30 metrin matkalla.

Joutsenkoski

Joutsenkosken luiskaa

Paula luiskan loppuosassa

Kermalla Rock Starin testausta

2011-04-18T18:32:00.000+03:00

Koska uusi pelivene tuli viikonloppuna hankittua, piti sitä päästä heti testaamaan. Onneksi on lomalla niin ei tarvinnu odottaa pidempään. Suunnatiin Kumpulaisen Jarin kanssa Kermankoskelle jossa virtaama oli vihdoin lähtenyt nousuun ja oli nyt 42 kuutiota. Ala hontto oli hyvässä iskussa. Uusi Rock Star tuntui toimivan erittäin hyvin. Kun kajakki on lyhyt mahtuu se hyvin pyörimään pienessä ja ahtaassa hontossa. Varsinkin volteissa huomasi ison eron edeltäjäänsä tässä spotissa. Perä liike tuntui menevän kuin itsestään hypyn jälkeen.

Hyvä vene! Kuva: Jari Kumpulainen

Jarin gozzilla

Laskukauden avaus Vanhankaupunginkoskella Helsingissä

2011-04-18T07:58:00.000+03:00

Vantaanjoen Myllykosken laskukisa ja Vanhankaupunginkosken Ice Break freestyle crossikilpailu avasivat taas laskukauden tänäkin vuonna. Alueella oli lumisen talven jälkeen reilu kevättulva ja näin ollen kosketkin olivat sen mukaisessa kunnossa. Virtaama oli vesikäyrän mukaan Vanhankaupungin koskella noin 90 kuutiota. Myllykoski jäi iteltä laskematta, mutta Vanhankaupunginkoskella pääsi hyvin laskuhommaan kiinni. Pari kertaa tuli poksautettua myös ns länsihaaran putous. Kohina ry oli taas järjestänyt hienot kisat aurinkoisessa säässä ja yleisöäkin paikalla oli runsaasti. Saldoksi tuli M35 sarjan crossista toinen sija. Melontakausi on alkanut!

Harjoituslaskuja Vanhiksella

Aapo linjoilla

Tommi

Länsihaaran putous oli hyvässä laskukunnossa. Aapo niskalla.

Tommi niskalla

Eka lasku tästä putouksesta. Jälkifiilis oli sen mukainen.

Talvista melontaa Kermankoskella

2011-03-13T22:11:00.000+02:00

Tämän vuoden melonnat on taas aloitettu ja missäpä muualla kuin Kermankoskella jossa jäät ei ole ongelma rapsakan pakkastalvenkaan jälkeen. Virtaama on pieni noin 35 kuutiota, mutta alahontossa pystyy kuitenkin kärryttelemään ilman pohjakosketuksia. 7 kuutiota lisää niin alahontto on hyvässä iskussa, joten lumi saisi pikaisesti ruveta muuttumaan vedeksi. Koska keväinen sää oli parhaimmillaan oli jo aivan pakko aloittaa ulkoilmaruokailu koskella melonnan päätteksi. Tästä elämä taas alkaa.... :-)

Paula upottaa keulaa. Oikeassa laidassa oli pitoa riittävästi.

Hontto on matala ja voimaton, mutta liikkeitä kuitenkin lähtee. Paula tekee splitwheeliä.

Raikkaassa vedessä on aina kiva meloa!

Jäistä ei ole vaaraa kuten näkyy

On se eri toista kokkailla ulkona

Kirovsk, Russia

2011-02-17T18:27:00.000+02:00

Viime talven laskureissu tehtiin Venäjän Krasnaya Polyanaan. Tänä vuonna suuntasimme Kirvoskiin Hiipinän tunturialueelle. Mulle tämä oli eka reissu Kirvoskiin, mutta Arto ja Osku olivat olleet siellä pari kertaa aikaisemmmin. Kirovski siis sijaitsee Kuolanniemimaan eteläosassa Vienanmeren lähellä. Matkaa esim Joensuusta alueelle on 900km ja ajoaika about 13h jos keli on hyvä. Rajan yli kannatta mennä Sallan rajanylityspaikan kautta josta pääsee sulavasti Murmanskin väylälle. Alueella on kolme laskettelukeskusta 15 km sisällä ja korkeuseroa on kivasti yli tonnisilla avotuntureilla. Keskukset on käytännössä kaikki avotunturissa joten metsälaskua ei pääse harrastamaan. Jos paikalla on runsaan lumisateen aikaan pääsee laskemaan hisseillä mahtavia puuterisiivuja ja pienellä kävelyllä vieläkin enemmän.

Me vietettiin alueella kolme täyttä laskupäivää. Alussa tilanne näytti vähäisen lumen takia huonolta, mutta pienen sateen ja alueen tiedustelun jälkeen kaksi viimeistä päivää olivat hienoja ja päästiin vetämään hyviä siivuja avotunturissa.

Alueesta jäi tosi hyvä fiilis ja voin kyllä suositella kaikille offarilaskijoille. Alueelta löytyy kaikki tarvittavat palvelut ja hinnat käyvät hyvin pienen budjetin reissaajille. Merkille pantavaa oli paikallisten ystävällinen- ja avulias asenne ulkomaalaisia kohtaan.

Muutamia esimerkkejä kustannuksista:
- majoitus 4 yötä aamupalalla noin 98 euroa
- hissilippu noin 1,5 euroa nousu
- ruoka juomineen noin 8 euroa

Hiipinätunturit lähestyvät

Hotelli Hibini tarjosi hyvän majoituksen aivan hissin ala-aseman läheisyydessä

Maisemia tunturin laelta. Jos kaikki hisst toimii tunturia pystyy laskemaan kahdelle sivulle.

Arto pöllyttelee kohti kattilan pohjaa.

Osku ja Arto vanhan keskuksen ala-asemalla

Kävellen päästiin parhaimmille mestoille. Kuten kuvasta näkyy lunta ei paikotellen ollut paljon.

Osku ihailee maisemia kiipeilyn lomassa

Osku nautiskelee lumesta kiipeilyn jälkeen. Tämä seinä tarjosi reissun parhaimmat siivut.

Neitikoski -33 astetta

2010-12-25T20:59:00.000+02:00

Jouluinen Neitikoski ei houkutellut melomaan pakkasen ja jäiden takia. Itse stoppari oli hyvän näköinen koko matkalta, koska yläpuoliset jäät ohjaavat veden virtausta kapeammalle alueelle.

Portugali melontakohteena

2010-12-12T22:52:00.000+02:00

Teimme jo viime vuonna Paulan kanssa melontareissun Portugaliin. Reissusta jäi todella hyvä maku, joten tänä vuonna piti päästä uudestaan. Nyt matkasapluuna oli seuraava: autolla Helsinkiin, josta TAP Portugalin suoralla lennolla Lissaboniin, auto vuokralle lentokentältä viikoksi joka toimi samalla majoituksena. Mukana omat kajakit ja melat.
Viime vuonna saimme siis jo tuntua Porugalin tarjoamiin melontamahdollisuuksiin ja totesimme jo silloin, että creekkaamiseen maa soveltuu erinomaisesti. Koska maassa on sadekausi kun meillä on talvi on jokien veden korkeuksien vaihtelut erittäin suuria. Tästä johtuen maan freestyle playspotit toimivat jos toimivat. No päätettiin nyt kuitenkin ottaa omat peliveneet mukaan ja lähteä etsimään jotain pelattavaa ja yksi haave oli päästä kokeilmaan surffausta meren aalloilla.

Meloimme reissussa Rio Minhoa, Rio Paivaa, Rio Vougaa, Rio Teixeiraa ja Atlantin aaltoja. Vettä oli vähintäänkin taas riittävästi ja melonta Minholla ja Paivalla oli varsinaista big water meininkiä. Minho joen Frieran aalto tarjosi järisyttävän hienon kokemuksen ison aallon melonnasta ja jäi sellainen fiilis, että tätä täytyy saada lisää. Näin ollen Tommi Lyttisen sanoissa piree suuri viisaus: "yritetään ottaa iso vesi haltuun".
Lopuksi haave merisurffauksesta toteutui Penichen alueella, joka on suosittu surffareiden keskuudessa. Tästäkin jäi positiivinen fiilis, joka täytyy kokea uudestaan. Myös varsinaisen surffailun saloihin pitää vielä tutustua.

Porugali on siis erinomainen koskimelonta kohde, jossa paras melontakausi on marraskuusta - huhtikuuhun. Melottavia jokia löytyy kymmeniä, joista on tehty hyvä opaskirja. Melottavien osuuksien vaikeudet vaihtelevat luokkien 1 - 6 välillä, joten kaikille löytyy kohteita varmsti. Maa tarjoaakin melontaseuralle oivan retkikohteen. Creekkipätkien melominen vaatii kaksi autoa, koska shuttlet ovat yleensä pitkiä suurien korkeuserojen vuoksi. Lisätietoja maan kajakkivuokraus- ja opaspalveluista saa minulta. Opaskirja maan joista on nimeltään: Portugal kayak, jonka on kirjoittanut Rui Calado.

Muutama esimerkki kustannuksista: lento 233 euroa / hlö meno-paluu, kajakin kuljetus lentokoneessa 35 euroa / suunta, auto ja majoitus 185 euroa / viikko / 2 hloä.

Sitten kuvien kertomaa reissusta:

RIO MINHO:

Aamukahvilla Minhon varrella.

Paula ja Frieran aalto

Kirjoittaja Frierassa.

Minho-joessa vedenkorkauden vaihtelut ovat suuria. Kuvan veden korkeus on useita metrejä normaalia ylempänä. Edellisenä iltana kuvassa näkyvät kiviset penkit olivat lähellä vesirajaa. Edellisenä vuonna kuvassa näkyvä kivinen ruokailuryhmä oli kokonaan veden alla.

RIO PAIVA:

Nodarin silta, jossa on pelipaikka pilareiden välissä. Tällä vedellä ei pilareiden väliin päässyt, joten piti tyytyä alapuolisiin aaltoihin.

Rio Paivan vedenkorkeus nousi sateiden ansiosta huippulukemiin. Joki tarjosikin vauhdikasta meininkiä

Paivan melontaklubi.

RIO VOUGA:

Portugalin joissa on paljon vaarallisia pohjapatoja. Tästä Rio Vougassa olevasta pohjapadosta lötyi hyvät linjat honttojen ohitse.

RIO TEIXEIRA:

Näkymä put in sillalta.

Olohuone ja keittiö, jossa aamiainen valmistuu ennen Teixeiran melomista.

Put in koski joelta kuvattuna.

Paula Teixeiran koskissa.

Pätkältä löytyi pohjapadon alta one move spot.

MERISURFFAUSTA PENICHESSÄ

Paula odottaa aaltoa.

Hyvä meininki!

Kärryjä aallon murtumisen jälkeen.

Tällaiset aallot olivat viimeisenä aamuna jossain Penichen ja Lissabonin välillä. Harmittavasti melontavarusteiden kuivaus oli välttämätöntä lentokoneen kilovaatimuksiin pääsemiseksi. Piti siis jättää kokeilematta, mutta joskus.....

#2 äktiönholen korjaus

2010-11-27T17:57:00.000+02:00

Vaikka pakkasta oli reilu 10 astetta ja kohtuullisen pureva viima, päätettiin kuitenkin yrittää suunniteltua kivensiirtoa Kermankosken ylästoppariin. Aluksi oli suunnitelma siirtää viime talvena rakennelmasta vierinyt kivi takaisin paikoilleen, mutta tämä ei ollut mahdollista, joten siirsimme kokonaan uuden ja isomman kiven kosken rannalta stopparirakennelmaan ja ankkuroimme sen riimulla siltapilariin kiinni. Viiden tunnin uurastuksen jälkeen pääsimme mielestäni hyvään lopputulokseen. Se toimiiko paikka miten hyvin selviää vasta yli 65 kuution virtamalla, mutta usko on kova. Kunnostuksessa mukana Pera, Paula, Jari ja kirjoittaja. Vähällä virtaamalla ei pidä meloa siltapilarin vierestä, ettei pohjakosketuksilla edistä kiven vierimistä rakennelmasta.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Tavoite oli saada surffarin vasempaan laitaan pudotuskorkeutta lisää.

Aluksi mittailtiin kiven paikan syvyyttä narulla. Tähän soveltui parheiten kivillä täytetty heittoköysi.

Sopivan kiven löydyttyä kiinnitettiin siihen 4 metallilenkkiä.

Aluksi kiveä vedettiin taljalla suoraan ylävirtaan

Seuraavaksi taljan kiinnityspiste vaihdettiin jolloin kivi saatiin vedettyä virran toiselle puolelle ja nostettua rakennelmaan.

Tässä työn tulos: Äktiönhole, lihamylly,....Virtaama kuvassa 34 kuutiota.

Tiimi työn tuloksen äärellä.

Jäät lähestyvät jo uhkaavasti Neitikoskella

2010-11-21T21:50:00.000+02:00

Tänä vuonna talvi taitaa tulla normaaliin aikaan Pohjois-Karjalaan ja talven tulo synnyttääkin jo uhkaavasti jäitä Neitikoskelle. Pieni virtaama yhdistettynä yli kymmenen asteen pakkasiin vauhdittaa jäiden tuloa. No vielä siellä pystyi tuvallisesti melomaan virtaaman ollessa 56 kuutiota. Pakkasta oli meloessa 8 astetta, joten vesi rupesi jo jäätymään kamppeisiin kiinni ja vetoketjuja saikin sulatella lämpimällä teellä melonnan päätteeksi. Samana päivänä tuli myös hiihtokausi avattua Kolilla ja sunnuntaina lautailtiin Vuokatissa, joten ei hullumpi viikonloppu. Ensi viikonloppuna on vuorossa Kermankosken Aktionholen korjaus, toivottavasti pakkanen pysyttelee alle 10 asteessa.

Jäiden runsaus ylläti, koska pakkasjakso on ollut lyhyt

Hontto toimi ja aaltopuolellakin pysty jotain yrittämään

Paula heittää volttia

Kosken rannalla tepasteli kesy talitiainen, joka uskaltautui jopa olkapäälle ihmettelemään

Lunta sataa ja laskukausi lähestyy

2010-11-11T15:33:00.000+02:00

Vaikka melontakausi on vielä käynnissä alkaa jo poltella lumisiin puuhiin rinteisiin. Mieleen kumpuaa helposti viime talvien laskureissut. Muutama kuva viime talven reissusta helmikuussa Venäjän Krasnaya Polyanaan. Käymisen arvoinen paikka. Sieltä löytyi parhaat puuterimestat missä olen ikinä ennen ollut. Reissu toteutettiin ajamalla autolla Pietariin, josta lentämällä Sotsiin ja siitä bussilla Krasnaya Polyanaan. Kuvat kertoo kaiken fiiliksistä.

Miki

Kirjoittaja

Arto

Osku

Alueella vuoristo kohosi reiluun pariin tonniin. Itse kylä oli 600 metrissä.

Neitikoskella talvinen henkäys

2010-11-08T20:29:00.000+02:00

Talvi kolkuttelee jo Pohjois-Karjalaa ensilumien muodossa, mutta virtaavat vedet on onneksi vielä sulia ja jopa nousussa vesi- ja räntäsateiden johdosta. Melontaan rupee kuitenkin tulemaan jo talvinen raikkaus, mutta oikeilla varusteilla ei kylmästä ole tietoakaan. Neitikoskella 07.11.2010 virtaama 55 kuutiota ja vesi edelleen nousussa.

Kermankoski 27 m3

2010-10-19T15:52:00.000+03:00

Käytiin Myllysen Harrin kanssa testaamassa Kermankoski 27 kuution virtaamalla. Itse en ollut koskessa aiemmin näin vähällä vedellä melonut. Alahontto oli ahdas, mutta parempi mielestäni kuin Vihovuonne. Hontossa oli 20 cm kolo jossa kärrytellä, joten parempi siis kuin uimahalli tai kotona sohvalla makaaminen. Harri testaili myös kosken microholeja. Mikäli vesi laskee edelleen on mahdollista, että alahonton yläpuolella oleva aalto rupeaa murtumaan. Tämä pitääkin käydä testaamassa jos virtaaman lasku jatkuu.

Harri testaa Kerman microholeja

Harri tyypittää vähävetistä honttoa

Raikas vesi roiskui ja hauskaa oli.

Honton oikea laita ei todellakaan ollut syvä. Keulan ländäystä kiven päälle...

....ja perän. Oikeassa laidassa sai myös kivoja sivusurffeja.

Vihovuonne 29 m3

2010-09-29T21:45:00.000+03:00

Suunnattiin Myllysen Harrin kanssa Vihovuonteelle, jossa meloskeltiin pari tuntia. Käytiin katsomassa myös Kermankoskea, mutta vesi on todella matalalla eikä viittiny laittaa kajakkeja vesille. Muutama kuva Vihovuonteelta.

Neitikoski syysväreissä

2010-09-19T21:43:00.000+03:00

Neitikoski rokkaa edelleen. Virtaama on about 48 kuutiota ja hontossa pystyy vielä melomaan. Kun pysyttelee honton oikeassa laidassa ja tekee upotukset kuohun ja tummanveden rajaan ei pohja ole ongelma. Muualla tahtoo helposti mennä pohjaan.

Neitikoski syyspuvussa

Volttejakin pystyy tekemään ilman pohjakosketuksia

Ja kärryjä tietenkin..

Paula testaa uuden paatin perävoltti ominaisuuksia

Paula heittämässä helixiä

Paulan space gozzilla

Voltin alastulo

Vihovuonne 32 m3

2010-09-07T21:39:00.000+03:00

Oli aika testata Vihovuonteen melontapaikka, koska virtaama Kermanjärven luusuassa oli laskenut jo 32 m3 ja tällä virtaamalla Kerman alahontto on melontaan liian matala. Syksy illan auringon paisteessa Vihovuonteella pysty tekemään oikean käden kärryjä ja voltteja vaikka paikka nyt ei mikään hitti olekaan. Pitävä alue aallossa on todella kapea ja aalto viettää surffarin vasemmalle. Lyhyeen hauskanpitoon kuitenkin ihan yes paikka. Aalto voi parantua kun vesi laskee.

Jari

Paula

Poks

Anni

Park and drop!

2010-09-05T21:39:00.000+03:00

Taivalkoskelta kotimatkalla kävimme tsekkaamassa Hyrynsalmella Ukkohallan lähistöllä sijaitsevan Komulankönkään. Vettä lirisi joessa sen verran, että piti laittaa kamat päälle ja poksautella alas. Niska oli matala, mutta allas syvä. Viimeksi laskin köngästä 2005 jolloin oli vettä huomattavasti enemmän. Viikonloppu päätettiin Neitikoskelle mikä rokkasi edelleen hyvin.

Vähävetinen Komulanköngäs

Kiutaköngäs, Mylly- ja Aallokkokoski

2010-09-04T23:11:00.000+03:00

Oli aika käyttää viime vuonna Taivalkosken melontafestareilta voitettu 2 hlö:n, 2 yön hotellipaketti Taivalkoskella, jonne suuntasimme Paulan kanssa perjantaina töiden jälkeen. Ohjelmassa oli lauantaina käydä laskemassa Oulankajoen kiutaköngäs ja Kitkajoen alapätkä. Oulankajoen virtaama oli 14m3 ja pari kolme kuutiota olisi parantaneet Kiutakönkään eka luiskaa, mutta hyvin se tälläkin vedellä alas tuli. Toinen köngäs oli vauhdikas ja tarjosi kivasti actionia. Jacksonin Villainkin pääsi ekakertaa tosi toimiin laskemaan vähävetistä creekkiä ja toimi todella hyvin. Kävimme vielä melomassa Kitkajoen Niska-, Mylly- ja Aallokkokosken. Vettä ei ollu hirveesti, mut kosket oli hyvin melottavissa. Jyräväkin poltteli, mutta jäi läskematta.

Villain Kiutakönkään eka luiskassa

Paula eka luiskassa

Kiutakönkään eka- ja tokaporras

Jee!

Paula toka portaassa

Boofin testausta Myllykosken droppilinjalla

Legendaarinen Aallokkokoski

Rysäys weekend

2010-08-29T19:53:00.000+03:00

Runaalla melottiin taas perinteiseen tapaan vanhoilla dencer-kajakeilla ja poksauteltiin luuppeja sekä pitkiä sivusurffeja. Hontto oli vähän ahdas ja vaikea pitkille kajakeille, mutta sinnikkäällä veivaamisella sai luupin lähtemään. Kisan voitti Myllysen Harri, kuten viimekin vuonna. Hontto jatkoi taas helmenä oloaan lyhyille pelipaateille ja tarjosi välillä holtitontakin menoa kun melonta lähti ns lapasesta. Lisää kuvia kisoista löytyy Jari Kumpulaisen ottamana: http://picasaweb.google.fi/101938941339752761754/Neitikoski2882010#

Loop! Kuva: Jari Kumpulainen

Lyttinen läväyttää peräluuppia

Dancerit näyttivät lyömättömät sivusurffiominaisuudet

Jari Kumpulainen tekemässä perävolttia

Jari ilmavassa etusurffissa

Mc nastyn yritystä niin, että suukin on auki

Tommi ja Jari imevät energiaa pimeästä illasta seuraavan päivän setteihin

Park and slide!

2010-08-25T15:21:00.000+03:00

Stromelvalta lähdettyämme huomasimme sivusilmällä, että Ranajokeen laskee etelästä pieni joki jossa näytti olevan pieni droppi ja luiska. Pistimme autot parkkiin ja lähdettiin kattomaan mitä löytyy. Eihän siinä sitten muu auttanu kun panna kamat takas päälle, kantaa kajakki luiskien päälle ja poksauttaa alas. Joesta löytyi pari laskettavaa luiskaa joista varsinkin toinen tarjosi hyvät kyydit.

Stromelva tai jotakin sinne päin

2010-08-25T15:13:00.000+03:00

Ranan jälkeen oli vuorossa Stromelvan melominen. Putinniin piti kantaa takeoutista noin 5km johon sisältyi mukavaa nousua varsinkin alkumatkasta. Put in oli hienon vesiputouksen alla. Joki oli heti eka mutkasta alkaen jatkuvaa kolmosta kanjonissa, jossa pääsi kuitenkin hyvin kattomaan mikäli halusi. Pätkän kruunasi lopussa olevat pari pientä droppia.

Rana

2010-08-25T15:04:00.000+03:00

Seuraavana oli vuorossa Ranajoen pätkä, joka lähtee rautatiesillalta. Pätkältä löytyi varsinainen vesiputouscompinaatio, joka jäi vielä kuitenkin huutamaan nimeä. Muuten pätkä tarjosi mukavaa melottavaa ja kannettavaa. Ensi kerralla sitten vedetään loppuun asti.

Lönsdalselva

2010-08-25T14:59:00.000+03:00

Heinäkuun lopussa suuntasi Lyttinen, Luomala, Puusti ja kirjoittaja kohti Mo I Ranan jokia. Alueen joet oli itselle täysin uusia tuttavuuksia. Ensin melottiin Lönsdalselvan yläpätkä, joka tarjosi mainiota meininkiä hienoissa maisemissa eikä actioniltakaan vältytty. Vesitilanne oli aika optimaalinen minun makuun.

Neitikoski 50 m3 ja meno eikun paranee

2010-08-24T19:11:00.000+03:00

Vesi on edelleen laskussa, mutta Neitikoski eikun paranee. Pohja lähenee ja varsinkin volteissa kolisee, mutta muita liikkeitä pystyy poksauttelemaan ilman isompia pohjakosketuksia. Pitoa on todella hyvin ja itse honton leveyskin on lisääntynyt 55 kuutiosta. Saatta ens viikonlopun luuppikisassa tulla pitkiä sivusurffeja.

Melottiin Luomalan ja Kaukolan kanssa kahtena päivänä ja ekapäivän settien välissä vedettiin pyörillä Naukuniemirace kohtuullisen liukkailla pitkikoksilla. Alla muutama kuva tältä virtaamalta.

Neitikoski 55m3

2010-08-17T15:46:00.000+03:00

Käytiin Juuson kanssa poksauttelemassa päivämelonnat Neitikoskella. Virtaama käyrässä 55 kuutiota ja hontto oli mielesätni todella hyvä. Pitoa oli riittävästi, eikä hontto ollut repivä millään lailla. Siispä itekin uskatautui kokeilemaan eri näköisiä honttoliikeitä. Niiden onnistuminen oli sitten taas toinen juttu. Ainut miinus hontossa oli pohjakosketukset volteissa, mutta "Kerma" tekniikalla sai tätäkin välteltyä. Hyvä setti jossa nähtiin kärryistä Juuson hienoihin gozziloihin ja mc nastyihin.

Aurinkoinen Kermankoski 38m3

2010-08-13T08:58:00.000+03:00

Oli aika käydä pyörittämässä kärrynpyöriä Kermalla. Virtaama oli 38 m3 eli todella vähän, mutta alaholessa pysyi kuitenkin melomaan vaikka vähän pohjaan kolahtelikin. Toivottavasti syksyllä sataa paljon, että talvelle riittää koskessa vettä. Yläosan Äktiönholen kivet on vierineet taas alaspäin eikä viime talven korjaustoimenpiteet kauan auttaneet. Pitänee harkita korjaustoimenpiteitä ensi talveksi ja kivien kiinnitämistä vaikka vaijereilla siltapilareihin.

Freestyle SM 2010

2010-08-08T21:33:00.000+03:00

07.08.2010 melottiin freestylemelonnan Suomen mesteruuksista Neitikoskella. Kallan melojat järjestivät upeat kisat upeassa säässä. Kerrankin ei tarvinnut kärvistellä kylmissään kisapäivänä vaan sai meloa aurinkoisessa säässä lämpimässä vedessä. Virtaama oli kisapäivänä 66 kuutiota eikä hontto ollut helpoimmasata päästä. Tavoite oli voittaa 35+ sarja, mutta Lieksan melojien Jaani Holma veti finaalissa sellaisen suorituksen ettei sitä pystynyt lyömään. Hopeaa tuli ja ei auta kun treenata talvi kovia pisteliikkeitä että ens vuonna voi taistella kovemmin kultamitallista. Seuraavana päivänä melottiin vanhalla kalustolla hupimielessä ja hauskaa oli. Riotin 007 tarjosi pitkästä aikaa hyviä surffeja.

New boat!!

2010-08-05T08:18:00.000+03:00

Oli aika vaihtaa hyvin palvellut Mystic uuteen paattiin. Uusi vähävetisten creekkien koluaja on Jackson Villain S.

Austbygdåi

2010-08-03T20:41:00.000+03:00

Vossista ajelimme Telemarkkiin vaikka tiedettiin, että vesi voi olla siellä ongelma. Siellä olevat joet kiinnostivat kuitenkin niin, että oli pakko lähteä katsomaan. Kun saavuimme alueelle näimme heti että vesi oli matalalla. Käytiin kuitenkin melomassa Austbydåin yläpätkää noin 3km verran. Joki on todella hieno ja tarjoaa monipuolista koskea pienistä dropeista ja kivikoista luiskiin asti. Täältä sitten suunnattiin Björbun kautta koti Suomeen.

Brandsetelvi

2010-08-03T20:03:00.000+03:00

Sitten suuntasimme joelle, jonka melomista olin jo kauan haaveillut eli Brandsetille. Haaveet kävivätkin toteen vaikka vettä ei ollut paljoa. Saatiin kuitenkin nautiskella turkoosin väristä vähävetistä jyrkkää kriikkiiä mistä ei puuttunut pinnipaikkoja. Melottiin ns soolo-runipätkä.

Strondelvi

2010-08-03T19:53:00.000+03:00

Ite olin Vossin alueelle eka kertaa. Melottiin ensin Strondelviä money dropilta muutama kilsa alaspäin joen ylittävälle sillalle asti. Pätkän parasta antia oli 4m droppi heti putinnissä, jota yritettiin boofata, mut jotenki vaan kaartui meltiksi.

Sogndalselvan yläpätkä

2010-08-03T19:46:00.000+03:00

Sitten oli aika lähteä kohti länttä katsomaan millaista meinikiä Vossin joet tarjoaa. Otimme kuitenkin eka tavoitteeksi meloa Sogndaalista vielä 200 kilsaa pohjoiseen olevaa jokea, nimeä en muista. Sinne matkalla teimme kuitenkin "hienon" löydön, joka tarjosi sitten seuraavana päivänä kokonaisvaltaisen melonta elämyksen. Läksimme laskemaan ku niin hyvältä näytti takeoutista ja putinnistä sekä yhdestä kohdasta väliltäkin Sogndalselvan yläpätkää joka oli 5km pitkä luokitus 4-5. Joki muuttui kuitenkin eka kilsan jälkeen paljon jyrkemmäksi ja vaativammaksi mitä odotimme, eli jatkuvaa jyrkkää teknistä koskea ja pitkien möläyksien lopussa oli aina pitävät holet. Meinasi jo ruveta usko loppumaan ku tuntui että pätkä ei lopu millään. Sinänsä joki oli hyvää melottavaa, mutta kahdestaan reskutusjärjestelyjen tekeminen ja scouttaaminen oli hiton raskasta liukkailla lohkarekivisillä rannoilla. No pääsimme kuitenkin vain yhdellä hukatulla piilolinssillä ja kuoriutuneella rystysellä maaliin aamulla nautitun kahvikupin ja puuron voimalla. Teimme kuitenkin virhearvioinnin joen valinnassa ja tämä oli hyvä opetus taas jatkon kannalta. Jos haluaa paukuttaa jatkuvaa jyrkkää koskea kannattaa tämä pätkä käydä laskemassa, mutta korkealla vedellä ei kannata lähteä, ei oo akanvirtoja. Take outista ku käy kattomassa viimeisen suoran pystyykö sitä laskemaan niin voi tehdä päätelmiä.

Ylä Jori

2010-08-02T13:52:00.000+03:00

Sandra toisessa koskessa

Paula nautiskelee mukavasta luiskasta

Portagen jälkeinen luiska

Takana oli hieno päivä Raumalla ja sitten oli vuorossa Ylä Jori jonne lähti mukaan myös 3 brittiä. Yöllä oli satanut vettä ja vesi oli noussut mittarissa vähän yli yhdestä 1,25:n. Vettä ei kuitenkaan ollut likaa minun makuun vaan luiskia tuli laskettua hyvällä sykkeellä. Viimeinen iso koski kruunasi kaiken tarjoamalla kivistä luiskaa ja pientä droppia. Hieno joki ja jos sitä joskus pääsisi vieläkin vähemmällä vedellä :-)

Ylä Rauma & Ulvåa

2010-08-02T13:37:00.000+03:00

Tedin boofit olivat hienoa katsottavaa Ylä-Raumalla

Paula mini Hugassa

Ulvåan pitkän luiskan loppuosaa

Ylä Rauma eka koski

Mini Huga eka droppi

Paula Ulvåan pitkässä luiskassa

Kerrankin sattui veden korkeus kohdalleen Ylä-Raumalle eli vettä oli tarpeeksi vähän. Opaskirjan mukaan veden korkeus oli optimaalinen ensimmäiselle Ylä-Rauman laskulle. Mukaan lähti Aapo ja 5 Brittiläistä melojaa. Pätkä oli todella hyvässä kunnossa ja päällä oli hyvä laskufiilis. Viimeien koski jäi laskematta "juustohöylän" takia, ehkä ens kerralla. Kävimme vielä päälle poksauttamassa Ulvåan standardrunin, joka tarjosi vauhdikasta luiskaa. Pitkää luiskaa ei pää kestänyt laskea ylhäältä asti, mutta sillan altakin sai vielä hyvät kyydit.

Ylä Bovra

2010-08-02T13:14:00.000+03:00

Veden korkeus take outissa 110 cm, joten päätimme meloa ylä pätkän kahdestaan pienen dropin alta lähtien. Droppi näytti hyvälle muuten paitsi hontto sen alla, joka ei näyttänyt purkavan mistään. Pätkä oli mukavaa melottavaa aurinkoisessa säässä.

Sjåk

2010-08-02T13:02:00.000+03:00

Sjåkin peliaalto oli helmi kunnossa Heinäkuisena tiistai iltana ennen Pm-kisoja. Aallossa tuntui hienolta tehdä jopa cleanejä spinnejä. Pomput bluntteihin ja backstabeihin (yrityksiin) lähti mukavasti. Valitettavasti vesi laski seuraavana yönä ja aalto ei enää ollu entisensä koko viikolla. No jotain sai kuitenkin poksauteltua kisoissakin.

Setninga

2010-08-02T12:55:00.000+03:00

Olimme Paulan kanssa valmistautumassa 18km polkupyörä shuttleen Setningan take outissa, kun paikalle pyyhkäsi Hiacellaan Licenstainilainen meloja. Kaveri oli tullut just Norjaan ja halusi lähtee mukaan Setningalle. Siinäpä ei sitten tarvinukaan pyöräillä vaan pääsi Hiacella putinniin ja paukuttamaan eka kertaa legendaarista Setningaa. Aika pian putinnin jälkeen joki meni matalaan kanjoniin, joka oli hauskaa teknistä melottavaa. Paula muisti joen hyvin ja käytiin vain kerran rannalla kattelemassa linjoja. Onneksi vettä oli kivasti, että loppuosan matalikot pystyi hyvin melomaan. Take outin möläys jätti pätkästä hyvän fiiliksen.

Mistra

2010-08-02T12:22:00.000+03:00

Mistra Norjan Hedmarkissa oli uusi tuttavuus, joten käytiin melomassa Heinäkuun alussa. Vettä oli vesimittarissa 42cm, joka oli opaskirjan mukaan keskivesi. Pätkä oli mukavaa teknistä kolmosta metsäisesä kanjonissa. Korkealla vedellä loppuosan kanjoni on varmaan vauhdikasta must run meininkiä ja luokkaa 4-5. Suosittelen kyllä kaikille lämmittelyrunina.

Blogin synty!

2010-08-02T08:26:00.000+03:00

Blogiin on tarkoitus kerätä kuvia lyhyine kertomuksineen eri melontakohteista sekä varmaan muistakin harrasteista ympäri maailmaa. Blogin perustaminen ja nimi vahvistuivat eräänä aurinkoisena maanantai päivänä Pohjois-Norjan mäntymetsässsä lähellä Rana jokea.

Janne