Neitikoski 200m3

Pari kuvaa Neidiltä poikkeukselliselta virtaamalta. Aallossa Juuso. Aalto ei ole enää mikään helmi. Se elää paljon ja on aika huuhtova. Liikkeitä kuitenkin lähtee kun saa paikan kohdalleen. Aalto on niin loiva, että siinä pystyisi surffaamaan vaikka soutuveneellä.

Haapavitjan purelure 200 m3

Lieksanjoessa en ole ikinä nähnyt näin paljon vettä. 200m3 virtaama on luku, joka ei joka vuosi toistu. Kun Nietikoskella oli liikaa ruuhkaa piti käydä testaamassa Haapavitjan purelure aalto tällä virtaamalla. Aalto oli vino, mutta oikean käden liikkeitä siinä pystyi tekemään ja akanvirta oikealla toimi hyvin.

Vilma Karttunen pureluren akanvirrassa

Paula aallossa

Mie

Koskimelontaa Venäjän Karjalassa 2012

Viime keväänä ja kesänä kävimme Paulan kanssa melomassa freestyleä Tivdiassa ja Shualla. Näillä reissuilla näimme hienoja Karjalan koskia ja saimme informaatiota muista koskipaikoista reitin varrella. Tänä keväänä kalenterissa oli merkintä Tivdian freestylekisasta, mutta lisänä ennen paikalle menoa oli laskumelontaa Karjalan koskissa. Saimme houkuteltua mukaan myös Karttusen Juuson, jolle melonta Karjalan koskissa oli ollut haave viime syksystä lähtien.

Juuso teki hyvän videon reissusta ja tässä linkki videoon:
http://vimeo.com/43423344

Ensimmäiset melonnat otettiin Tohmajoen Ruskealan koskissa, jotka ovat noin 35 km rajalta Sortavalan suuntaan. Paikka on oikeastaan whitewater park, koska tien vierestä löytyy kolme laskettavaa linjaa luiskasta parinmetrin droppiin. Paikka vaatii paljon vettä, että kaikki linjan on melottavissa. Koska kevään vesi tilanne oli hyvä saimme nautiskella kaikista linjoista.  Lisäsksi noin kilsa alavirtaan löytyy vielä border drop, joka tippuu könkäänä noin 6m. Koski vaatii paljon vettä ja se tippuu kiville ja matalaan veteen. Border droppia ihailtiin mennessä rannalta, mutta tulomatkalla Juuso uhmasi rankaa ja pehmytkudosta poksauttamalla dropin tyylikkäästi alas.

Ruskealan luiska

Ruskealan droppi

Koskien alapuolella on hyvä tauko- ja parkkipaikka

Juuso jyräyttää border dropin

Ruskealasta suuntasimme Läskelään, jossa on varsin jähmeä Jänisjoen Läskelänkoski voimalaitoksen vieressä. Koskenniskalla on patoluukut joista ei pääse melomalla läpi. Kosken melominen on kuitenkin mahdollista luukkujen alapuolelta. Tällä virtaamalla lähdimme laskemaan koskea siten, että lähtö olisi tapahtunut oikealta rannalta, jotta alakönkään niskalla olisi saanut linjan johon olisi ollut pakko osua. Kun kamat päällä ja kajakit olalla käveltiin kohti lähtöpaikkaa, voimalaitoksen vartija oli sitä mieltä, että täältä ei melomaan lähdetä. Lähtö olisi sallittu vasemmalta rannalta, mutta linjan saaminen sieltä näytti mahdottomalta. Koski jäi huutamaan nimeä seuraavaan kertaan.

Laatokan rannalla vietetyn yön jälkeen oli vuorossa Koirinojan poksdrop. Koski alkoi kapealla luiskalla ja lopussa oli hieno reilu 2m droppi. Kerrassaan upea paikka jota vedettiin useaan kertaan.

Maisemia eka yön leiripaikalta Laatokan rannalta

Käynnissä oli hanhien kevätmuutto. Näimme tuhansia hanhia erikokoisissa parvissa.

Juuso Koirinojan poksdropissa

Paula

Action!

Koirinojan jälkeen meloimme Tulemajoen koskea Laatokan rannan tienvieressä, joka osoittautui vauhdikkaammaksi kuin miltä se näytti etukäreistarkastelussa 150m päästä. Könkään alla oli havaittavissa actionia.

Tulemajokea

Kävimme tsekkaamassa myös Uuksujoen paria koskea voimalaitoksien kohdalla. Voimalatoksien valvoja oli tiukasti sitä mieltä, että melominen on laitonta ja vaarallista. Sitten sitten suuntasimme kovin odotuksin kohti Tivdian aaltoa. Matkalla käytiin parilla vesiputouksella, joista Kivachin putoukset olisi olleet mainiossa laskukunnossa, mutta alueen lipunmyyjä ilmoitti, että se on laitonta. Kun viimein pääsimme perille Tivdiaan oli yllätys melkoinen, koska aalto oli täysin sileä. Runsas sadejakso, joka palautti vedet nousuun Suomessakin oli saanut Tivdiassakin veden takaisin nousuun ja aallon sileäksi. Joessa oli onneksi mainio pieni hontto, jota päästiin melomaan aallon toimivuutta odotellessa. Kolmen päivän odottelun jälkeen ei veden korkeudessa tapahtunut suuria muutoksia ja päätettin lähteä takaisin Suomeen Neitikoskelle jossa aalto toimii. Harmillisesti Tivdian aalto ei toiminut, mutta reissu oli hieno ja kelit suosi koko viikon ajan auringon paisteella. Toivottavasti ensi vuonna vettä ei ole ihan näin hirveesti. Reissulta kuvattiin myös elävää kuvaa ja kun Juuso saa valmiiksi pätkän editoitua, laitan sen tänne blogiin.

Tivdian aalto, jossa ei pito riittänyt melomiseen

Paula Tivdian mainiossa hontossa

Honttoon oli pieni, mutta toimiva akanvirta

Paula ländää volttia

Phonixin virittelyä

Juuso lataa taivaalle

Vilppulankosken munahontto

Käytiin Jannen kanssa harjoittelemassa buuffausta, lossausta ja melttausta Vilppulankosken munahontossa 11.5. Vettä koskessa virtasi likimain 70 mottia: akanvirta oli keskisuomalaisittain humppaava ja vesi muutenkin vauhdikasta.

Siellähän sitä, munahontossa

Koski koostuu kahdesta haarasta, lisää teknistä tietoa: www.koskimelonta.com, kohdassa Kosket ja Etelä-Suomi.  Toki alue on synkintä Pirkanmaata, tai ainakin sen veronkantoalueen reunamaita, mutta tarjoaa hyvän harjoittelupaikan monenlaiseen koskimelonnan harrastamiseen! Laskijan kannalta katsottuna vasen haara on vauhdikkain, joka alkaa kivalla akanvirtaharjoitteella edeten surffiaaltoon, joka tällä vedellä ei ollut pitävin mahdollinen. Aallon jälkeen seuraa kuuluisa Munahontto, joka kyllä purkaa vallan mainiosti tälläkin vedellä, mutta on sellainen että jos on ns. toukkaa päässä niin välttämättä sitä keulaa ei halua heti viedä tulevaan veteen. Vähemmällä vedellä on rauhallisempi, mutta aina se vähän sekavalta tuntuu. Hyviä lossausharjoitteita surffaajan oikealta vasemman puolen akanvirtaan. Jannella ei ollut toukkaa ja teki liikeentapaisiakin, ohessa pari kuvaa. Ja siellä oikean puolen haarassa on tällä vedellä hyvä buuffaushontto!

Plussaa: hyvä parkkipaikka, kultturimiljöö (junaratoineen ja kävelyteineen), munakas hontto, hyvä paikka kaivaa toukkaa päästä (siis pelon poistoon ihan  ok-turvallinen), ja sitäpaitsi taitaa olla ehtaa Jaani- designia!
Miinusta: aika kaukana




Janne vääntää

Äktiönhole 100 m3

N-K Freestyle cup lähestyy ja oli aika käydä testaamassa Äktiönhole 100 motin virtaamalla. Paikka on tarkka, mutta liikkeitä lähtee. Vasurin liikkeet pysyy parhaiten sisällä ja akanvirta vasemmalla rupee olemaan jo yhtä hauska kuin version 1. aikaan. Kisoihin on luvattu 120 kuutiota ja uskon, että hontto vain paranee kun vesi nousee. Helppo se ei missään nimessä ole. Pari ruutua alla setiltä.

Saramoån, Louhikoski 100m3

Käytiin Aapon kanssa poksauttamassa Louhikoski virtaamalla, joka ei toistu joka kevät. Ilmassa oli big waterin tuntua kun tökkäsimme menemään alakönkääseen, joka näytti ylhäältä kuin kaurapuurolta. Pari vauhdikasta vetoa äitienpäivän kunniaksi auringon paisteessa sai kummasti hymyilyttämään.

Linjan tarkastelua kaurapuurosta ennen melontaa

Hunajaa Neitikoskella 160 kuutiolla

Shamaanimenot tuottivat tulosta, kun virtaama Lieksanjoessa on vaan jatkanut nousuaan. Kyllä oli melojilla suupielet korvissa kun airbluntit naksahtelivat keväisen raikkaassa säässä. Käyrien mukaan virtaama jatkaa vaan nousuaan ja jos 180 mottia menee rikki voi olla, että aalto menee sileäksi.

Aapon air bluntit olivat hienoa katseltavaa

Kyllä projectilla lähtee

ja rockkistarallakin kun kohdalle osuu

Neitikoski 120 m3

Neitkoski tarjosi pitkästä aikaa aaltomelonnan meininkiä Vapun aikaan. Vesi nousi muutamassa päivässä 95 kuutiosta 120 kuutioon ja jäi jatkamaan edelleen nousuaan. Paikka on nyt aaltomainen ja huippu bluntteihin, helixeihin ja muihin härveleihin. Metänlaidasta pääsee hyvin sisälle ja oikea laita on muutenkin paras liikkeiden tekoon. Millainenhan aalto on jos vesi nousee ennustettuun 140m3?!

Aalto ilta-auringossa

Paula aallossa. Tässä kuvassa virtaama 95 mottia.

Ei epäselvää mitä liikettä tekemässä

Shamaanimenot suuren virtaaman toivossa

Luomala aallossa. Tässä jo virtaama 120 mottia.

Jarmo blunttaa

Vettä ja lunta

Kohisevankoski, korkea vesi

Nurmes - Kuhmo tien varresta löytyy pieni Kohisevankoski, joka on ilmeisesti Kuohattijokea. Koski on luiskamainen ja sen lopussa on hauska vesiseinä korkella vedellä, joka aiheutuu kallioruusterista. Koski kannattaa käydä makustelemassa samalla keikalla Saramon lohikosken kanssa jos intoa löytyy. Poksautin pari kertaa luiskan Saramon reissulla.

Niska

Kosken lopun vesisuihku

Louhikoski, Saramojoki 79 m3

Nurmeksen koillispuolelta Saramojoesta löytyy Pohjois-Karjalan suurin- ja hienoin koski: Louhikoski. Joessa on myös toinenkin Louhikoski ylävirrassa, mutta se ei vedä vertoja tälle mikä on osin ihmisen muokkaama kosken kohdalla olevan voimalaitoksen takia. Koski on parisataa metriä pitkä ja pudotuskorkeutta löytyy useampi metri. Koski alkaa padon alta ja eka suoran alussa on lennokas kohta jossa on 1-2 isoa murtuvaa aaltoa.

Niskan vauhdikkaat aallot

Suoran jälkeen koski tekee mutkan vasemmalla ja edelleen oikealle. Oikealle kääntyvän mutkan jälkeen on köngäs, jonka alla on pari varsin kookasta murtuvaa aaltoa.

S -mutkan jälkeinen köngäs

Könkään ala-aallot.

Könkään jälkeen koski jatkuu pienenä aallokkona päättyen isoon suvantoon. Erinomainen laskukohde 30 kuution virtaamasta ylöspäin. Kuvat koskesta on 79 kuution virtaamalla mikä on suurin mitä olen  nähnyt. Koski tarjosi mukavan jähmeän soolosetin laskupaatilla. Kannattaa käydä poksauttamassa!