Åren alue melontakohteena

Tässä on noin viikon melontareissu takana Ruotsin Åren alueelle. Melottiin alueella viittä jokea ja näistä tulee jutut erikseen. On kuitenkin todettava, että Åren alue on todellinen koskimelontakohde ja jos haluaa yhdistää reissuun muutakin vaikka DH pyöräilyä, normi MTB:tä, retkeilyä tai kalastusta niin puitteet on kohdallaan. Kun käytiin Åren kylässä niin paikasta huokui "outdoor" henki kun porukkaa säntäili maastopyörillä, juosten tai liitovarjoilla paikasta toiseen. Jos ei ole omia välineitä niin vuokraamoja näyttää paikasta löytyvän. Esim DH pyörän vuokraus kaikkine suojineen maksaa 75 ekeä/päivä.

Melonnan kannalta alueella on useita jokia 100 km sisällä ja vaikeutta löytyy ykkösestä kutoseen asti. Vesitilanne on keskikesällä arvoitus, mutta isommat joet toimivat kyllä. Tietojen etsimiseen forsguidenin sivut ovat hyvä linkki.

Blogi kehittyy!!

Idea tästä blogista ja sen nimestä sai alkunsa noin vuosi sitten melontareissulla Pohjois-Norjassa kun kannoimme kajakkeja Ranan kanjonin vesiputous kompinaation ohitse. Tarkoitus oli perustaa blogi, josta olisi hyötyä melojille tai muille ulkoiluihmisille, jotka ovat suunnittelmassa reissuja eri kohteisiin. Nyt polkswateria on kirjoitettu about vuosi minun ja Paulan toimesta ja toivottavasti se on antanut infoa edes jollekin eri paikoista johon on suunnitellut lähtevänsä.

No nyt kehitys kehittyy... eli blogin kirjoittaja joukko laajenee ja tätä myötä myös lajikirjo joista tulee juttuja. Juttuja rupeaa tulemaan meidän lisäksi Jarmolta, Saulilta, Tommilta ja Aapolta eli tietoa eri melontapaikoista ympäsi suomea veden korkeuksineen jne pitäs olla vuoden päästä jo hyvin blogissa. Saulin toimesta tullaan blogin ulkoasua muuttamaan selkeämmäksi jotta tiedon etsiminen eri joista on helpompaa jatkossa.

" Ei se tämän kummepaa tarvii olla"

Team pokswater

Augsburg

MM-kisapaikalta suunnattiin käymään melomassa Augsburgin slalom-melontaradalla olevassa pelihontossa. Ostettiin liput radalle 7,5 euroa/3h ja lähdettiin testaamaan pelimestaa. Hontto itsessään oli ihan hyvä, tosin vaikea, mutta akanvirrat olivat jostain syvältä. Jos akanvirtaa ei saanu kiinni, joutui kajakista ryömimään betoniselle radan reunukselle, joka ei mitää kivaa ollut. Sinänsä slalomrata oli kiva meloa ja puitteet on kohdallaan. Rata on rakennettu 1972 olympialaisia varten ja paikka näyttää olevan aktiivisesti slalomistien käytössä.

Rata ja pelihontto

Paula hontossa

Holtitonta

Plattlingin MM-kisahuumaa

Freestylemelonnan MM-kisat melottiin juhannusviikolla Saksan Plattlingissa. Koska Paula meloi Suomen joukkueessa, oli aika itelläkin lähteä kattomaan tämän tason kisoja paikan päälle. Paula meni edeltä autolla paikan päälle treenaamaan ja ite lensin perässä kisaviikon maanantaina Muncheniin ja siitä edelleen junalla Plattlingiin.

Tiistaina kisat alkoivat karsinnoilla ennen varsinaisia finaaleja, jotka melottiin lauantaina kaikkien lajien osalta. Kisapaikan hontto oli hyvässä kunnossa vaikka se välillä muuttuikin veden korkeuden vaihtelun vuoksi. Veden korkeus vaihteli harjoituksissa ja kilpailujen aikana 155 cm - 227 cm. Alimmalla virtaamalla pohja tuli epämiellyttävän lähelle, isommalla virtaamalla pito parani ja aaltoliikkeetkin oli mahdollisia. Tunnelma paikan päällä oli rento ja leppoisa. Kisajärjestelyihin oli panostettu selkeästi normaalia freestylekisaa enemmän ja paikalla oli runsaasti kajakkien ja melontavarusteiden valmistajia, joiden tuotteita sai myös testata.

Kisapaikka joen toiselta puolelta katsottuna

Kisa-aalto alkuerien vesitilanteessa

Kun paikalla oli maailman huippumelojat, oli melontakin sen näköistä. Liikkeiden suoritusvarmuus näytti samalle kun ruisleivän syönti itellä. Taso on todella kova junnupojista ja tytöistä isoihin poikiin ja tyttöihin.

Paulalla kisat menivät hyvin. Alkuerissä Paula poksautteli neljänneksi ja neljännesvälierissä loppusijoitukselle 12. Suomen junnuista Teemu Väliahdet meloi upeasti itsensä finaaliin ja finaalissa sijalle 4.

Paula keskittyy suoritukseen alkuerissä

Suoritus käynnissä

Kisakatsomo

Koska Plattlingin hontto on koko joen levyinen ja kisapaikkana toimi vain kaupungin puoleinen laita, pääsin itekin vesille. Vaikka akanvirrassa sai jonotella, sain kuitenkin hyviä settejä melottua viikon aikana. Kun paikalla oli mahdollisuus testata kajakkeja, kävin koemelomassa ZED:n uuden hiilikuitusen pelipaatin ja GuiGuin 2010 päivitetyn hiilikuitumallin. En tykännyt Zedistä pituuden ja muotoilun vuoksi, mutta Guigui tuntui hyvälle. Pieni polte kieltämättä jäi kuituseen paattiin ja saa nähdä tuleeko joskus hankittua, saa nähdä...

Koti joen äärellä

Guiguin testausta

Kerma 72 m3

Käytiin Harrin ja Jaanin kanssa melomassa Kermalla kun virtaama oli about 72 kuutiota. Koski ja varsinkin alohontto oli hunajaisessa kunnossa. Äktiönhole oli muuttunut huuhtovammaksi, mutta oli vielä ihan melottavassa kunnossa. Alahontossa lähti isoja voltteja ja kärryjä. Harri poksautteli mäkkäreitäkin ja seuraavana päivänä compona kärrystä phonixiin. Koski oli kyllä nyt parhaimmillan kun sen molemmat paikat oli melottavissa. Alla pari kuvaa ala hontosta ja huonolaatuinen pokkarilla kuvattu video. Melonnan jälkeen Harri perehdytti videoeditoinnin saloihin ja tässä ois eka tuotos jos saan sen tähän jotenkin ladattua.

Harri

Jaani

Untitled from Janne Varonen on Vimeo.

Kolinpolkua maastopyörällä

Kesän ohjelmassa oli testata Kolilta Joensuuhun menevän retkeilyreitin soveltuvuus maastopyöräilyyn. Ns Kolinpolku lähtee Ukko-Kolilta ja etenee Herajajärven kierroksen ja Kolvanan Uuron rotkolaakson kautta Kontiolahden Uuroon, josta voi jatkaa matkaa yhdysreittiä Joensuun ympäri kiertävälle Jaamankierrokselle. Pituutta reitillä on Kolilta Uuroon jotain 60 km.

Toukokuun lopussa päätettiin Leskisen Janin kanssa lähteä korkaamaan polkua Kolin suunnasta. Olimme kuulleet, että reitti on vaativa ja pyörää joutuu kantamaan/työntämään usean otteeseen. Päätettiin kuitenkin ajaa polku tai vaikka kantaa, mutta kulkea kuitenkin reitti läpi. Lähtöpaikaksi valittiin Jeron tie, koska Kolin kansallispuitossa on poluilla pyöräily kielletty. Jeron tieltä suuntasimme polkua Ryläyksen vaaralle ja sieltä edelleen vaarojen lakia pitkin etelän suuntaan. Noin 6 km kohdalla Janin takavaihtaja osui kiveen ja repeityi korvakkeineen irti. Tämä yritys päättyi sitten lähimmälle tielle johon soitettiin evakointi kuljetus. Tällä yrityksellä edettiin noin 7 km ja aikaa käytettiin 2 ja puoli tuntia. Tästä matkasta ajettiin noin 2 km ja työnnettiin ja kannettiin 5 km. Tämä pätkä ei siis sovellu maastopyöräilyyn ja kannattaa kiertää teitä pitkin, patikoijalle polulta aukeaa hienoja maisemia Pieliselle ja Herajärvelle.

Lähtöpaikalla Jeron tien varressa.

Ryläyksen rinteiltä avautui hienoja maisemia.

Tähän loppui eka yritys, kun takavaihtaja osui kiveen.

Kun pyörät oli saatu takaisin kuntoon oli aika suunnata jatkamaan reitin ajamista. Matkaa jatkettiin siitä mihin lopetimme toukokuussa eli Heraniemen tieltä. Tästä eteen päin polku oli 25 km erittäin vaativaa ajettavaa teknisesti ja fyysisesti, mutta kantamista ja työntämistä tuli aika vähän. Kolvanan Uuron eteläpuolella reitti helpottui huomattavasti tarjoten kuitenkin teknisiä piristyksiä ja vauhdikkaita laskuja Uuroon saakka. Uurosta jatkettiin vielä Jaamankierrokselle ja sitä pitkin Onttolaan. Tälle pätkälle tuli mittaa 65 km ja käytettiin aikaa 8h. Pätkää voi suositella maastopyöräilyyn sellaiselle joka ei pelkaa pieniä kantamisia ja tykkää teknisestä polusta. Märällä kelillä polku on todella haastava. Onneksi meillä oli tuuria että kivet, juuret ja kalliot oli kuivia. Alla muutama kuva reitin varrelta.

Hyvää ajettavaa jossain Ahvenlammen tienoilla.

Reitti kulkee hienoissa meisemissa järvien- ja jyrkänteiden läheisyydessä

Jani nautiskelee polusta jonka pintana vuorottelee kallio ja kangas.

Tätä joutuu harrastamaan reitillä, mutta se kuuluu osana maastopyöräilyyn.

Äktiönhole 80 m3

Kermalla veden nousu pysähtyi 80 kuution paikkeille ja on pysynyt samassa parin viikon ajan. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä yläosan hontto ja alaosan aalto yli sadalla kuutiolla, mutta ei tänä keväänä. Ylä puolen "äktiönhole" toimii 80 kuutiollakin hyvin ja alaosan aallossa saa vauhdikkaita surffeja. Alaosan aaltoon mennessä saa hyvän wave wheelin vasurille. Alla pari kuvaa aurinkoisesta setistä Jarin kanssa äktiönholessa.

Freestyle & boaterX sm mittelöt 2011

Freestyle- ja crossimelonnan sm mittelöt melottiin tänä vuonna pohjoisen joissa. Freestyle melottiin Torniojoen Kattilakoskella "grillihontossa". Järjestäjien tavoite oli meloa kisat ns ala-aallossa, mutta joen voimakkaasti muuttuva vesitilanne ei tätä mahdollistanut. Grillihontto toimi kuitenkin hyvänä kisapaikkana vaikka ei mikään helppo ollut liikkeitä tehdäkään. Ala-aaltoa pääsi vähän maistamaan kisapäivän lopuksi kun se rupesi ajoittaen murtumaan. On varmaan hyvä aalto kun veden korkeus on optimaallinen.

Grillihontossa juniori Vili Volotinen

Sami kärryttelee

Jari Kumpulainen

Kispaikaksi suunniteltu ala-aalto rupesi jotenkin toimimaan kisapäivän päätteeksi. Sai ainakin etusurffeja jos ei muuta.

Seuraava päivänä oli vuorossa boatercrossin kilpailut Ravaniemellä Vikakönkäällä. Kilpailukoski oli vaikeudeltaan helppo, mutta järjestäjät olivat tehneet pojuilla hyvän- ja haastavan kilpailuradan. Saldoksi tuli kisaviikonlopusta haaveiltu kultamitalli M35 freestylessä ja pronssi M35 crossissa. Crossissa oli mahdollisuus kultaan mutta se kaatui eskimoon radan alkuosassa a-finaalissa.

Kisakoski

Taistelua eka poijulla

Tivdian aallolla Venäjällä

Tänä keväänä usean vuoden haave toteutui, kun teimme melontareissun Venäjän Karjalaan Tivdian kylän aallolle. Olimme kuulleet paljon huhuja, että siellä on iso ja nopea aalto joka toimii keväällä. Viimeisen sysäyksen reissulle antoi venäläisten järjestämät kisat ja heidän kutsu suomalaisille melojille.

Lähdimme reissuun perjantaiaamuna Suomen rajalta Niiralan rajanylityspaikalta josta ajoimme reittiä Sortavala - Petroskoi - Kontupohja - perille Tivdian kylään. Matkalla ihastelimme jokia ja koskia joita oli runsaasti aivan Suomen rajan tuntumassa. Kun päästiin perille matkamittari näytti tasan 400 km ja aikaa oli kulunut 7h taukoineen. Matkalla käytiin myös ihastelemassa Kivachin putouksia, jotka näyttivät huutavan nimeä tällä veden korkeudella. Laskupaatit vain puuttuivat.

Kivachin putokset. Eka droppi noin 3m luiska ja toka 4-5m vapaapudotus.

Tivdian kylässä meitä odotti hyvännäköinen iso aalto ja ystävällinen runsaslukuinen melojajoukko. Aalto oli keskellä koskea maantiesillan alapuolella ja siihen oli akanvirrat molemmilta puolilta. Käytönnössä aaltoon pääsi kuitenkin vain köysihärvelillä tai toiselta puolen kantamalla. Melojien leiri sijaitsi aivan aallon läheisyydessä kosken niskalla.

Tivdian peliaalto

Näkymä leiristä aallolle

Leiriä

Aalto osoittautui todella vaikeaksi ainakin itselle ja koko viikonlopun aikana ei paljon onnistumisen elämyksiä herunut. Aalto oli nopea, murtui keskeltä melkein pohjalle asti ja surffarin vasen laita eli todella voimakkaasti. Surffit oli siis lyhyitä, koska en pysynyt kajakin perässä. Veden korkeus oli venäläisten mukaan huono, koska aalto olisi vaatinut joko reilusti enemmän tai sitten vähemmän vettä ollakseen helpompi. Kisat melottiin lauantaina ja porukkaa oli mukavasti melomassa. Naisten sarjassa oli 10 melojaa ja miesten sarjassa 30. Saldoksi tuli itellä 13 sija ja Paula poksautteli hienosti 3 sijalle.

Hirveää vääntämistä

Kun osaa niin poksahtaa

Paula lähdössä blunttiin

Kisaorganisaattori Vanja

Kisojen jälkeen siirryttiin 25km päähän erämaajärven rannalle jossa järjestäjät virittivät kisabileet pystyyn. Palkintojen jako suoritettiin ilotulituksineen bileiden alussa. Bileissä oli hyvä ruoka- ja juomatarjoilu esim sponsoroitua olutta oli 500 litraa juotavaksi.

On se hyvvee

Vaikka aalto olikin vaikea niin se oli kuitenkin käymisen arvoinen ja tulemme lähtemään sinne vielä uudestaan. Myös Karjalan alueen creekit alkoivat huutamaan nimeä. Seuraavalla kerralla pitää varata enemmän aikaa, että pääsee tutustumaan aaltoon paremmin. Spasiba dasvidania!!

Aijai, vähävetistä cr...

Toimii!

Kerman äktiönhole toimii!!! Käytiin tänään Paulan kanssa melomassa kun virtaama on about 76 kuutiota ja hontto oli niin hyvä kun se ikinä ennen on ollut. Paikka ei ole helppo, mutta hyvä treenipaikka honttoliikkeisiin. Vesi on vielä nousussa joten paikka varmaan paranee koko ajan. Parin viikon tauon jälkeen oli hienoa päästä taas melomaan, selkä on vielä kipeä joten pitää ottaa rauhassa. Äktiönhole onkin hyvä paikka meloa kun virran voima ei ole suuri ja hontto on pehmeä kuin pumpuli.