Maastopyöräilyä talvella

Moni luulee, että tätä lajia voi harrastaa vain kesällä. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa, koska ihmisen tallaamia polkuja on metsät täynnä kaupunkien lähialueilla. Varsinkin koiranomistajat ovat aktiivisia polkujen rakentajia taajamien alueille. Talvipoluilla ajaminen vaatii hieman totuttelua, kun urat ei ole yleensä kovin leveitä ja välitön palaute tulee heti uralta poikettaessa. Tasapaino kehityy kuitenkin nopeasti ja antaa kesän linjolle lisää paukkuja. Tallattujen polkujen lisäksi täällä pääkaupunkiseudulla pidetään muutamia enskaratoja talvella auki lapioimalla lumisateen jälkeen urat puhtaaksi. Lumilapio onkin ensakpyöräilijän vakiovaruste näillä kulmilla. Kun aloittaa lenkin tunnin lapiointisessiolla ei tarvii enää muuta alkulämmittelyä :)

Espoon Karakallio on yksi parhaista talvipyöräilypaikoista pääkaupunkiseudulla. Alla on kypäräkameravideo talviradoista, jotka oli kuvaushetkellä jäätyneet huippukuntoon.

Karakallio winter bike park from Janne Varonen on Vimeo.

Maastoenduroa Mäkkylässä

Tekaisin kotikulman Mäkkylän kalliolle muutaman endurohenkisen radan. Radat on pituudeltaan 1 - 3 minuuttiin, teknisyyttä löytyy ja takaisin lähtöpaikoille pääsee helposti ajamalla. Nyt kun tuli Gopro hommattua niin alla videokyhäelmä enskaradoista.


Enduroa Mäkkylässä from Janne Varonen on Vimeo.

Maastopyöräilyä Helsingissä

Pääkaupunkiseutu tarjoaa todellisia helmipaikkoja maastopyöräilyyn. Alueen ominaispiirteisiin kuuluu runsaat kalliobaanat jollaisia en ole muualla päässyt ajamaan. Myös teknisyyttä riittää ja täysjoustopyörä onkin melkeimpä välttämättömyys hauskaan ajamiseen.  Hallainvuori-Kivikko alue on yksi parhaista mestoista jossa riittää haastetta ja tekemistä pitkäksi aikaa. Käytiin Aapon kanssa ajamassa vuoden 2012 Pivot cupin enduroradat märässä kelissä. Vaikka rapa lensi ja juuret oli liukkaita oli alueen pätkät hyvin ajettavissa.

Aapo lähestyy teknistä linjaa Hallainvuoren kallioilla.

Kuumottava linja

Aapo teknisessä luiskassa

Kirjoittaja samassa luiskassa eri linjalla

Hallainvuoren maastotyyppiä

Aapo & Kona  enska ek:n teknisessä nousussa

Karhunpolku maastopyörällä

Viime talvena lyötiin Leskisen Janin kanssa lukkoon päivämäärä milloin ajetaan maastopyörällä Karhunpolku  Kuhmon Teljosta - Lieksan Patvinsuolle. Kun etimme tietoa reitistä sitä kehuttiin maastopyöräilyyn poikkeuksetta kaikissa kirjoituksissa ja tämä vain lisäsi odotusarvoja reitille.

Kun h-hetki koitti päätimme ajaa reitin pohjoisesta etelään kahdessa päivässä. Eka päivä Teljosta Neitikoskelle ja toka päivä Neitikoskela Patvinsuolle, tällöin päivämatkat saatiin aika yhtäpitkiksi noin 70 km mittaisiksi. Kuljetukset järjestettin viemällä toinen auto Patvinsuolle josta toisella ajettiin Ruunaan retkeilykeskukseen josta edelleen ostokuljetuksella lähtöpaikalle.

Lähtöpaikalla Teljossa

Polku seuraili alussa Jongunjokea useita kilometrejä josta sitten suuntautui Änäkäisen kautta Naarajoen varteen ja Ruunaan alueen Metsähallituksen opastuskeskukselle. Heti alusta pitäen polku osoittautui hyväksi reitiksi ajaa sisältäen vauhdikkaita polkuosuuksia, pitkoksia, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä sekä teknisiä kivikoita. Reittiä olisi voinut helpottaa käyttämällä metsäautoteitä, mutta emme lähteneet tälle linjalle. Vaikka etapilla tuli muutama kanto olisi hienoja harjupätkiä lampien välissä jäänyt ajamatta jos olisi teitä pitkin lähtenyt oikomaan. Reitti on merkitty maastoon kyltein ja maalauksin, mutta kartta oli hyvä olla matkassa, koska vanhat maalaukset olivat osin karisseet pois tai metsänhakkuut olivat poistaneet puut reitin varrelta.

Alussa polku seurailee Jongunjokea

Vaikka reitin varrella on tehty metsänhakkuita on polun kohta jätetty puhtaaksi. Vain merkinnässä on puutteita.

Tyypillinen maisema karhunpolulla: kapea harju jonka molemmilla puolilla suot tai lammet. Kun kelitkin suosi oli reitti hienoa ajettavaa.

Taukoa reitillä

Änäkäisen kohdalla voi tutustua sotahistoriaan. Kallioon louhittu luola kannattaa käydä kattomassa.

Tekninen tauko. Vaikka reitillä oli paljon kivikkoa vain yksi sisärengas jouduttiin vaihtamaan.

Polulle osunut myrsky pisti pyörää kantamaan.

Polulla eka päivän iltana.

Eka päivänä ajettiin polkua Ruunaan Metsähallituksen opastuskeskukselle, josta tietä pitkin Neitikoskelle jossa palautusjuoma, ruoka ja sauna tekivät terää ja uni tuli ihan houkuttelematta.

Toka päivänä ajo jatkui opastuskeskukselta polkua Neitikosken kautta Ruunaanjärven laidalle, josta Särkkäjoen, Pitkäjärven kautta Patvinsuon luontotalolle. Päivän alussa meni muutama kilsa, että saatiin taas koneet käyntiin johon auttoi hyvä polku hienoissa maisemissa. Toisen päivän etappi oli maastollisesti helpompaa, joka ei ollut ollenkaan huono kun edellinen päivä kuitenkin tuntui lihaksissa ja perillä Patvinsuolla tuntui jo oikeasti siltä että pyörällä on ajettu muutama kilsa. Reitti kannattaakin ajaa näin päin jos haluaa huomioida maastonvaikeuden ja väsymystilan seuraavana päivänä.

Toisen päivän etappi sisälsi useita kilometrejä pitkosta. Pitkoksien takian joutu kantaamaan noin 100 metriä.

Reitillä on runsaasti taukopaikkoja, joiden varustus vaihtelee nuotiopaikasta autiotupaan.

Jani harjupolulla Särkkäjoen maastossa.

Ennen maalia piti ottaa jo vaateria.

Kokonaisuutena suosittelen ehdottomasti reittiä maastopyöräilyyn. Rettiä voi myös ajaa osissa hyvän tieverkoston ansiosta. Koko retti kannattaa ajaa polkua pitkin jos on täysjoustopyörä, lukkopolkimet ja tykkää teknisistä paikoista. Muuten kannattaa Teljo - Änäkäinen välillä sekä Särkkäjoki - Inarintie välillä käyttää tieuria. Karjalankierroksen Lieksan karttalehdeltä voi reitin suunnitella helposti etukäteen.

Mittasimme ajetun matkan ja polulle kertyi meidän mittareiden mukaan pituutta 146 km, aikaa kului taukoineen eka päivänä 8,5 h ja toka päivänä 8h. Juomat ja energiapatukat höystettynä Neitikosken lounaalla ja aamupalalla oli tarpeen kun kilocaloreita paloi noin 4500/päivä. Reitillä tuli useita kaatumisia, joten sidetarpeet oli hyvä pitää mukana, mutta niitä ei onneksi nyt tarvittu.

Maastopyörällä Ruunaan koskikierroksella

Melonnan, patikoinnin ja kalastuksen lisäksi Ruunaan alueelta löytyy muitakin aktiviteetteja. Retkeilyalueen polkuverkosto tarjoaa hyviä reittejä maastopyöräilyyn. Rengasreittinä noin 32 km pitkä koskikierros on suhteellisen helppopätkä ajaa, mutta tarjoaa kuitenkin kivoja elementtejä eli ajettavaa pitkosta, vauhdikasta kangaspolkua, lyhyitä teknisiä kivikoita ja yhden kantopätkän Huuhkajan vaaralle. Jos koskikierros tuntuu liian lyhyeltä tai pitkältä alueella olevat useat veneylityspaikat mahdollistavat monipuolisia reittimahdollisuuksia. Kannattaa siis ottaa kajakin lisäksi maastopyörä mukaan jos omistaa sellaisen. Reitin pystyy ajamaan vaikka jäykällä rungolla, mutta mukavuutta lisäävät joustot pyörän molemmissa päissä.

Alla muutama kuva koskikierrokselta, joka käytiin Janin kanssa ajamassa aurinkoisena päivänä. Aikaa kului 3h 25min eikä tarvinnu kiirettä pitää.

Haapavitjan riippusillalla

Puron ylitystä Neitijärven itäpuolella

Huuhkajanvaaralle noustessa joutuu pyörää kantamaan lyhyen pätkän. Huipulla odottaa näköalatorni johon kannattaa kiivetä.

Reitillä olevat pitkokset ovat kaikki ajettavia. Ilmeisesti maastopyöräilijät on jotenkin huomioitu niitä rakennettaessa, kun isompien mutkien tekemistä on vältetty.

Vauhdikasta kangaspolkua jota reitillä riittää.