Hirvikosken Lachinessa aurinkoisia surffeja

Melottiin Myllysen Harrin kanssa pari settiä +9 asteen keväisessä auringonpaisteessa Hirvikosken Lechinessa virtaaman ollessa 225 kuutiota. Aalto oli edelleen hyvä ja mm bluntteja, helixejä ja donkey flippejä poksahteli aurinkoisella aallolla. Käytiin testaamassa myös pikkuhontto, joka on hapokkaassa kunnossa. Yksi surffi riitti, kun piti tulla melkein uimalla pihalle. Settien välissä trangia kahvit auringon paisteessa siivitttivät fiilikseen "kesä on alkanut"!

Hirvikoski

Vääntöä aallossa

Harri aallossa

Helix

Mäkkäriä

Hirvikoski, Lachine 220m3

Virtaama Hirvikosken käyrässä 220 m3, alaveden eli Tammijärven korkeus ei ole päivittynyt pariin päivään, mutta edellisten arvojen mukaan on alhaalla. Kuten aiemminkin niin myös tällä kertaa ei tiennyt mitä koskella odottaa, mutta kun auton keula lipui kosken sillalle näki heti, että aalto murtuu voimakkaammin, kuin aiemmin. Aalto olikin huippu hyvä, parhaita mitä olen Suomessa melonut ja saimme köysihissinkin taas pelittämään, kun mukana oli kevätmelojan perustyökalut: rautakanki ja teräslapio. Jätimme hissi narun paikalleen, mutta kannattaa varata mukaan pätkä narua tai slingi jolla saa vähän lisää pituutta naruun. Hissi toimii ihan ok, mutta tähän pitää kehitellä vielä jotain lisää ylönousemisen helpottamiseksi. Kosken pikkuhonttokin oli kovassa iskussa. Sen laidat oli molemmilta puolin kiinni ja pois pääsi vain luuppaamalla, pitoa siis riittää. Kuvia ei hirveesti joutanu ottamaan, mutta alla jotain setiltä.

Alkulämmittelyt saatiin särkemällä jää hissilinjalta

Ruisleivällä toimiva kajakkihissi

Paula surffissa

Paulan helix

Lachine huippu kunnossa!

Dreija, virtaama Oulunkykässä 90m3, merivesi noin -17

Päästiin melomaan Vanhankaupungin kosken Dreija-aaltoa, kun vedenkorkeudet joessa ja meressä osuivat kohdalleen. Eilen ei aalto toiminut lainkaan, mutta yhdessä yössä merivesi laski ja aalto rupesi toimimaan. Nyt kun vedenkorkeuksia on kattonut ja verrannut niitä aaltoon voi sanoa, että meriveden tulee olla ainakin nollassa jotta aalto toimii. Meriveden korkeus löytyy netistä. Aalto on hauska, mutta vaikea melottava. Se elää paljon, mutta näin iltamelontaan sopii mainiosti. Alla pari kuvaa aallosta.

Paula Dreijassa

Jukka kärryttelee

Paula

Boatercrossia Vanhankaupunginkoskella 119 m3 virtaamalla

Kisaviikoloppu jatkui Vanhankaupunginkoskelle jossa melottiin boatercrossia varsin happamalla virtaamalla. Päivässä piti olla luvassa räppiä mutta kyllä se rockkina jatkui edelliseltä päivältä. Kosken oikeassa laidassa olevat kaksi honttoa olivat todella synkän näköisiä, joka näytti ajavan kaikki kilpailijat melomaan kosken vasenta laitaa ylhäältä alas asti. Kukaan ei onneksi honttoihin joutunut ja näin pelastajat saivat katsella menoa rauhassa rannalta.

Tupi kosken niskalla. 

Aika-ajoissa valittiin Paulan kanssa taktiikaksi jättää yksi ratapoiju kiertämättä, mikä kannatti. Paula oli naisissa aika-ajojen ykkönen ja mulla 9 paras aika miehissä. M35 sarjaa ei melottu, kun ei ollut kuin 2 kilpailijaa (missä melojat?!). Crossissa lähdin ottamaan radan alun varmanpäälle jättäytymällä peesiin ja kosken puolenvälin jälkeen laitoin 2 vaihteen silmään, mutta se ei enää riittänyt jatkopaikan saamiseen. Loppusijoitus 11. Paula meloi voiton naisten sarjassa, jossa finaalissa oli todellista cross actionia.

Crossi tunnelmaa.

Actionia linjoilla

Lähtö tapahtui narusta. 

Naisten finaali ekapoijuilla

Naisten fiinaalin actionia kosken vaikeimmassa paikassa.

Päivän kruunasi putouksen poksautus, joka oli hyvässä laskukunnossa ja oli selkeästi viikonlopun koskista helpoin. Toivottavasti ens vuonna virtaamat olisivat sellaiset, että kilpailijat voisivat ottaa todenteolla mittaa toisistaan crossiradalla. Kiitos järjestäjille!

Myllykoski 69 m3, big water & swimming festival

Kevään avausmelontatapahtumassa oli taas kuolemanpelko läsnä, kun vesimittari lähti muutama päivä ennen kisaa rajuun nousuun. Virtaama oli Myllymäen mittarissa 69 kuutiota ja vauhti oli sen mukaista. Koski oli todella nopea ja tilanteita tuli vähintäänkin riittävästi. Lämmittelylasku meni omalta osaltani parhaiten ja kisalaskuista eka lähti alun luiskan jälkeen lapasesta ja pääty eskimoiden jälkeen alahonttoon pääalaspäin, josta uimalla pihalle. Pari muuta oli sitten selviytymistaistelua pystyssä alas eri näköisillä tilanteilla. No koski tarjosi hyvästi rokkia ja uiminen oli taas hyvä kokea. Laskujen ajoista päätellen olisi pitänyt uida kaikki laskut sen verran paskat ajat tuli tehtyä. Tuomas Kuroselle kiitos kuvien ottamisesta.

Paula kosken alun luiskassa

Paula lähestyy kosken hankalinta kohtaa, jossa jäi helposti kiinni  tai ajautui päin  muuria

Vuorossa uintireportaasi: tässä vaiheessa kaikki oli vielä ok

Virhe alun luiskan lopussa tuotti eskimon jonka nostovaiheessa oli jo könkään niskalla ajautumassa sen  vasempaan laitaan

Könkäässä nurin...

...ja alkoi iskujen sarja: pää, olkapää, kyynärpää...

Alahontossa oli sitten hylättvä kajakki ja aloitettava uintisessio

ja näin sitä porskutellaan

Seuraavat vedot meni sitten uimatta

Alahontto oli mystinen paikka, jonka toiset puhkasivat tyylikkäästi

jatkoa yläkuvaan, jossa näyttää että linja on kohallaan, mutta ei kun pää edellä seinään.

Viimeinen lasku ei mennyt pää edellä seinään, mutta tapahtui muuta odottamatonta.

Tyysterin hontto, Mustijoki 20 m3

Kun Vantaanjoelta ei löytynyt pelimelottavaa käytiin tsekkaamassa Mustijoen Tyysterin hontto, joka oli tällä virtaamalla pieni aalto. Käytiin kuitenkin kamat kastelemassa ja joitain liikkeitä paikassa sai väännettyä vaikka pitoa ja kovuutta ei aalto paljoa tarjonnut. Kun virtaama on Mustijoen Vekkosken käyrässä 25 -30 m3 luulen, että paikka voi olla jopa helmi. Isommilla virtaamilla paikasta tulee hc. Tosin honton yläpuolella olevan padon juoksutus vaikuttaa siihen millainen mesta.

Akanvirrat ovat mainiot aallon molemmin puolin

Paula blunttaa 

Uganda 2012

Kymmenen päivän big water reissu Ugandan Valkoiselle Niilille on takana ja käteen jäi paljon kokemusta isoista aalloista, Afrikan luonnosta ja paikallisesta kulttuurista. Tripin suunnitelma oli yksinkertainen: itse varattu lento Entebbeen ja majoitus kyydityksineen tilattiin Hairy Lemonin saarelta aivan Nile Special aallon läheisydestä. Homma toimi, eikä tarvinnu kuin keskittyä melomiseen ja olemaan ruoka-aikaan saarella syömässä. Majoituimme saarella pieneen mökkiin jossa oli käytännössä seinät, katto ja sänky. Yölliset pitkähäntäisten elukoiden liikkeet katolla ja seinissä häiritsivät jonkin verran yöunia, joten teltta on varmaankin parempi vaihtoehto majoitukselle saarella. Majoittuminen Heiry Lemonissa mökissä tai teltassa sisältää kolme ateriaa päivässä. Ruokien taso on hyvä ja lisäkuluja tulee tulee ainoastaan pulloveden, virvokkeiden ja makeisten ostamisesta, jotka nämäkin saa saarelta.

Hairy Lemonin ravintola

Mökkimajoitus

Kyyti mantereelta saarelle

Saaren eläimiin kuluva apina aamupalalla

Meloimme alueella kahdesti ns second day tripin, jonka kosket vielä toimii vaikka joen yläjuoksulle tullut voimalaitos on muuttanut virtaamaa huomattavasti korkeammaksi ainakin tällä hetkellä. Melontapätkä sisältää useita isovetisiä 3+ koskia joissa löytyy pelipaikkoja veden korkeudesta riippuen. Pätkällä on myös jämäkämmät viitosen kosket: Kalagala, Itanda ja Hypoxia, jotka ovat jokainen omassa haarassaan. Laskimme Kalagalasta ja Itandasta alaosat, suurempien möläyksien jäädessä odottamaan seuraavaa kertaa. Parhaimmat pelimestat pätkällä oli superhole ja nimetön hontto joita pelattiin runsaati matkan varrella. Vaikka pätkän koskissa on selvät ja helpot linjat on kuitenkin eka kerralla syytä olla joku linjojen näyttäjä mukana, koska joki haarautuu koskissa poikkeuksetta useisiin haaroihin ja rannalta tarkastelu on todella hankalaa kasvillisuudesta johtuen. Linjojen näyttämiseen suosittelemme paikallista melojaa Zagaa, joka lähtee mukaan melomaan mielellään ja näyttää linjat koskiiin. Kaveri on todella avulias huippu tyyppi ja pro melomaan joen aalloissa. Jos haluaa Zagan näyttämään linjoja löytää kaverin Nile Specialin aallolta melomasta tai töistä Heiry Lemonin saaelta. Opaspalvelua on syytä kysyä häneltä suoraan, koska kaverin "pomo" ei tykkää jos hänen kajakkifirmansa ohi oma työntekijä tarjoaa palveluja. Zagalle kannattaa maksaa pieni korvaus linjojen näyttämisesta.

Paula Superholessa. Kuvassa aamupaivän virtaama, veden noustessa paikka muuttuu huuhtovaksi.

Nimetön hyvä hole laskupätkällä

Paulan voltti nimettömässä holessa

Kuuluisista peliaalloista melottiin Nile Specialia ja Malalua. Veden ollessa huomattavasti korkeammalla, kuin ennen uutta voimalaitosta niin kuuluisa Club wave ei toiminut kertaakaan reissun aikana. Nile Special toimi aamupäivällä silloin kun siihen pääsi juuri melomalla sisälle ja parhaiten juuri ennen auringon laskua virtaaman ollessa suurimmillaan. Tällöin aaltoon pääsi helposti melomalla sisälle ja aallon murtuva osa mahdollisti harjalle pääsyn. Muina aikoina aalto murtui koko ajan pohjalle asti ollen aika agressiivinen ja vaikea surffattava. Aallon koko yllätti paikanpäällä ja hyvän paikan tulle siitä sai aika mielettömiä ilmoja bluntteihin. Kokemusta oli myös ottaa aallolta "turpaan" silloin kun se murtui pohjalle asti ja homma lähti käsistä.

Aaamun virtaama. Kivistä pystyi päättelemään aaltojen toimivuutta.  

Iltapäivän virtaama. Päivän vaihteluväli oli jopa  yksi metri. Tällä virtaamalla alkoi Malalu toimimaan.

Nile special

Paula specialissa



Kun sai paikan lähti hyviä siivuja

Henkka oli viettänyt alueella jo usean kuukauden, joka näkyi miehen ihon värissä ja melonnassa.

Henkan pan am

Nile specialin oma lisko, joka tuli aina poseeraamaan kun piti taukoa kalliolla.

Hairy Lemonista noin tunnin tasaisen melonnan päästä alavirrasta löytyy Malalun aalto, joka toimii vain illalla korkean veden aikaan. Malalulla käytiin melomassa neljänä iltana ja aalto on paras, jota olen koskaan melonut. Aalto on vähän vino, mutta mahdollistaa liikkeet molemmille käsille. Kuten muutkin alueen aallot niin myös tämä on herkkä vedenkorkeudelle. Meille sattui onneksi vain viimeisellä setillä huono tuuri, jolloin vesi nousi liian korkealle setin lopulla. Aallolta pääsee takaisn Hairy Lemoniin mopo tai autokyydillä, jonka saa varattua saarelta ennen lähtöä. Malalusta jäi mieleen isot ilmavat liikkeet ja eräs hetki etusrffissa jossa noin 1,5 metrinen lisko ui ylävirrasta ja sukelsi juuri enne kajakkia veden alle :-)

Malalu. Iso aalto hyvällä akanvirralla.

Back blunt 

Paula ja vasurin bluntti

Paulan blunttia oikealle

Malalussa

Hyvä meininki

Ei sen tämän kummempaa tarvii olla!

Zaga Malalussa. Zaga oli aloittanut melonnan 3 vuotta sitten ja veti kyllä huimia surffeja joista  ei ilmaa puuttunut.

Zagan air screw



Uganda kannattaa nähdä ja kokea! Matkan järjestäminen on helppoa Hairy Lemonin kautta, ilma on lämmintä, vesi on lämmintä, koskissa on big water meininki ja luonto yllättää vihreydellään ja äänekkyydellään. Reissaaminen alueelle auttaa samalla paikallisia ihmisiä!

Muutamia asioita jotka kannattaa muistaa:
- maahan tarvii passin lisäksi viisumin, jonka voi ostaa kun saapuu lentokentälle, maksaa 50$
- rokotukset ja lääkkeet, malaria ja kaikki muut mahdolliset, todistus keltakuume rokotuksesta, voi joutua esittämään
- liikenne maassa on kaaottista, mennessä mentiin autokyydillä yöllä kentältä Hairy Lemoniin, emme suosittele, kannattaa matkustaa valosan aikaan
- puhelimet ei joen läheisyydessä toimi
- tilattu kyyti ei välttämättä tule, kannattaa siis varata valoisaa aikaa kävelyyn lähimpään kylään josta voi ruveta järkkäämään kyytiä, nimimerkillä kokemusta on
- omat kajakin kiinnitysliinat mukaan, niitä ei yleensä ole autokuskeilla

Linkejä:
Hairy Lemon
Ulkoministeriön matkustus ohje