Neitikoski 69 m3

Kevään jälkeen oli hauska päästä Neitikoskelle, jossa virtaama oli about 69 kuutiota. Virtaama oli juuri sellainen, missä aallon keskelle muodostuu jopa 3m leveä murtumaton kieli. Jacksonin rock starilla ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia päästä kielen yli ja aallon puolella honton vasemmassa reunassa sai poksauteltua hyviä bluntteja. Honttopuolella lävähti isoja voltteja ja kärryjä sekä mc nastyn tapaisia härveleitä.

Honton puolella lähti ilmaa

Näyttää huonolle, mutta toimi hyvin.

Paula blunttaa aallon reunassa.

Näin kesän kunniaksi mukana oli legendaarinen jo "retro"-henkinen kajakki Riot 007. Lystikästä oli ottaa surffeja aallossa ja tehdä kärryjä kuin hidastetussa elokuvassa.

Retro-melontaa

Voltin tekeminen on hieman hankalaa tällä vehkeellä

Maastopyörällä Ruunaan koskikierroksella

Melonnan, patikoinnin ja kalastuksen lisäksi Ruunaan alueelta löytyy muitakin aktiviteetteja. Retkeilyalueen polkuverkosto tarjoaa hyviä reittejä maastopyöräilyyn. Rengasreittinä noin 32 km pitkä koskikierros on suhteellisen helppopätkä ajaa, mutta tarjoaa kuitenkin kivoja elementtejä eli ajettavaa pitkosta, vauhdikasta kangaspolkua, lyhyitä teknisiä kivikoita ja yhden kantopätkän Huuhkajan vaaralle. Jos koskikierros tuntuu liian lyhyeltä tai pitkältä alueella olevat useat veneylityspaikat mahdollistavat monipuolisia reittimahdollisuuksia. Kannattaa siis ottaa kajakin lisäksi maastopyörä mukaan jos omistaa sellaisen. Reitin pystyy ajamaan vaikka jäykällä rungolla, mutta mukavuutta lisäävät joustot pyörän molemmissa päissä.

Alla muutama kuva koskikierrokselta, joka käytiin Janin kanssa ajamassa aurinkoisena päivänä. Aikaa kului 3h 25min eikä tarvinnu kiirettä pitää.

Haapavitjan riippusillalla

Puron ylitystä Neitijärven itäpuolella

Huuhkajanvaaralle noustessa joutuu pyörää kantamaan lyhyen pätkän. Huipulla odottaa näköalatorni johon kannattaa kiivetä.

Reitillä olevat pitkokset ovat kaikki ajettavia. Ilmeisesti maastopyöräilijät on jotenkin huomioitu niitä rakennettaessa, kun isompien mutkien tekemistä on vältetty.

Vauhdikasta kangaspolkua jota reitillä riittää.

Medstugeån

Medstugeånin put-inniin johtavan tien puomin eteen ei kannata perustaa trangiaruokaleiriä: saimme asiasta huomautuksen paikalliselta tädiltä hänen noustua kartanovolvostaan avaamaan puomia, päästäkseen viettämään miehensä kanssa mukavasti hyttysen-ja polttiaisentäyteistä terassi-iltaa. Vakavasti ottaen, kirosimme Ruotsissa suosittua puomien käyttöä jo aiemmin vieraillessamme Handölanilla ja nyt Medstugeånin take-outtia Forsguidenin teksteistä tulkitessamme, sillä take-outtiin johtava tiekin oli tietty puomitettu. Tuolta samalta tieltä olisi ollut helpoin pääsy myös Gevsjöströmmanille, mutta jostain kumman syystä ainakaan Åren seudulla ei olla otettu käyttöön tuota norjalaisten loistavaa tietullisysteemiä.

Joutavat murheet olivat kuitenkin pian mielistämme poispyyhityt, sillä veden ääreen päästyämme saimme kuulla mukavilta kalamiehiltä veden nousseen käsien välistä päätellen kolmekymmentä senttiä, ja iloiseen ruotsalaiseen tapaan kuultu ”Oj!” heidän kuullessaan aikomuksistamme laskea maantiesillalle asti sai jotenkin sellaisen möröntapaisen heräämään pelokkaan suomalaisen melojan sielussa.
Alku vaikutti vedennoususta huolimatta matalalta, ja read and run- systeemi oli ok. Mökkikosken luona oli jo jyrkempää korkeuseroa, mutta se ei tuolla vedenkorkeudella ollut mitenkään haastavan oloinen paikka. Melko pian päästiin kuitenkin haasteiden pariin, sillä pellonreunasta (!) alkanut kanjonintapainen paljastui lähemmissä tarkasteluissa- no, kanjoniksi. Alku vauhdikkaasti virtaavaa koskea joka sitten muuttuu ensimmäiseksi portaaksi (n.1,5 m.) ja sitten toiseksi portaaksi (n. 3m).



Jarmo paukuttaa taas tyylillä kakkoseen.
Taivas varjele, Aapo pukkaa samaa tulemaan! Vähän kauempaa.


Sitten lopuksi vielä tunturiveden jäyhä pakkautuminen parin-kolmen metrin levyiseen porttiin (sillan alla), josta möyrystä vesi puskee suoraan ikävännäköiseen kallionkoloon. Kiva. Jo put-in-puomilla maailmanmenoa pohtiessamme olimme tulleet siihen tulokseen, että koska joukossamme on nyt henkilö, joka on perehtynyt meitä muita syvällisemmin koskessa tapahtuvaan pelastustyöskentelyyn, olisi jokseenkin turhaa olla sitten harjoittelematta näitä taitoja todellisissa olosuhteissa. Tätä mielessään pohtineena sai tämä henkilö alias Aapo sitten idean että hei, koska tuo ikävä kivenkolo kertakaikkiaan näyttää niin hemmetin ikävältä ja se meitä niin kovasti arveluttaa niin eiköhän mennä sinne uimaan! Aapon opastuksella ruvettiin sitten pulikoimaan kolossa ja etsimään undercutteja. Löytyihän niitä, ei oikein varpaan kärjillä saatu selville niiden kokoa.. Aapon kesäinen uimapaikka.HMS-solmu ulkosorkilla varustettuna, kestää vaikka olisi isommatkin liivit. Ja saa auki paineessa. Saa varmistettua ja laskettua kaveria. Ihanaa. Ja kyllä, ne jotka viilaa huomaa henkeä uhkaavan virheen...uhmasimme kohtaloamme ja selvisimme.
Oli hyvä kokemus ja totesimme, että paikkaan saisi reskutiimin, joka noukkisi epävarmimmankin keski-suomalaisen koskimelojan joutumasta ikuiseen kadotukseen ja Valhallan tunneleihin. Jäi tällä kertaa kuitenkin melomatta.
Seuraava koski oli sellainen kivienrömistely, kannatti katsella linjat. Homma loppui seuraavaan siltaan, ja ennen sitä oli kierreltävä muutama hontto, kannatti taaskin katsella minne menee.
Sitten, jotta purkista sai kaivettua sen viimeisenkin hunajatipan, oli ehdottomasti mentävä katsomaan parinsadan metrin päässä kutsuvasti huutavaa droppia/luiskaa, joka tippuu muutamia metrejä. Tällä vedellä olivat molemmat laidat laskettavissa.

Janne hakee ja saa hunajaa vasemmalta.

Laji, jota nähtävästi Aapon kanssa meloessa tulee harrastettua usein on uiminen: menimme uimalla saareen, josta pääsi rekkaamaan oikeaa linjaa. Ennen parin metrin möläystä voi vetää altaaseen, johon tippuu sellainen parimetrinen, mutta näyttää matalalta, mites toi..? No, uidaan tutkimaan! Polven on korkuista, mites toi syvemmän näköinen laita..? No, pidä köydestä kiinni Tatjana, mennään vähän verhon taakse tutkimaan! Oli villin näköistä nähdä köyden menevän suoraan vesiverhon sisään. Jossain vaiheessa ajattelin, että onkohan sillä hätä ja yritin vetää miestä pois, mutta verhon vierestä ilmestyi innokas uimari virne naamallaan sanomaan jotta ”anna lisää köyttä!” Pitihän sitä kokeilla kun näytti niin hauskalta, ja touhu saikin niin liekkeihin että oli se poksautettava myös kajakilla. Tässä kohdassa muistimme, että Jarmon kamerahan oli mun kajakissa...
Ja vielä, put-in ja take-out. Ei se take-outista puomille kävely sitten niin paha ollutkaan.

Vålån

Forsguiden : "Vålån är en fantastisk sträcka för de som gillar brutal utförspaddling"

Forsguiden lupaa brutaalia utförspaddlingia, mutta ei se nyt niin kauhean brutaalia ollut kun mittatikussa luki noin 20. Pätkältä löytyy kuusi möläystä ja lelliä melontaa möläysten välillä. Tai siis niin no no niin no, me ei taidettu löytää kuin viisi. Mukava joki, mukava päivä. Kannattaa meloa jos on mahdollisuus.

Put in ja take out

Pätkän eka möläyksen alku...

..ja loppu

Aapo ja Ingeborgsfallet

Tommi ja LIUSKA

LIUSKA ylhäältä päin kuvattuna

Jos Steven Seagal on yhden ilmeen näyttelijä, niin tässä Teille yhden ilmeen meloja!

Shuajoen pelispotti Venäjällä

Shuajoella Venäjällä noin 250 km Suomen rajalta Niiralasta löytyy hauska pelihontto, joka toimii ns keskivedellä. Paikka löytyy Präsän ja Petroskoin välistä läheltä Muurmanskin väylää.
Joelle on on hankala päästä koska paikallinen asukas ei tykkää turistien aiheuttamasta autoilusta alueella. Joelle johtavalle tielle onkin laitettu lukittu puomi, jonka avaaminen on varmaan aika hankalaa ilma paikallista melojaa. Meillä Paulan kanssa ei tästä syntynyt ongelmaa kun menimme paikalle Venäläisten melojien kanssa.

Vietimme pelipaikalla viikonlopun ja osallistuttiin Venäläisten järjestämään "jami" tyyliseen kisaan jossa tuli etukäteen ilmoittaa liikkeet jotka tekee, jos ei saanu jotain liikettä aikaan tuli liikkeen verran miinuksia. Ite laitoin sen verran kovan runin ohjelmaan, että jäin reilusti miinukselle, mutta hauskaa oli. Paikalliset järjestivät myös ns aloittelijan kilpailun jossa tuli pisteitä etu/suvusurffista, spinnistä, suvitista ja enderistä. Kyllä näkyi että kilpailu sai aloittelijankin yrittämään tosissaan. Tuomarit menivätkin sekaisin kun eräs täräytti hyväksytyn space gozzillan.

Pelihontto jossa oli hyvät akanvirrat molemmin puolin

Paula pelaamassa

Kokeilin SUP ja oli ihan hauskaa

Kärryjä ja splittejä oli hauska vääntää

Joella oli paljon väkeä kumilautoilla, katamaraaneilla ja pumpattavilla inkkareilla

Paluumatkalla pysähdyttiin Läskelässä jossa Jänisjoessa on jämäkkä koski. Tämä pitää tulla joskus vielä poksauttamaan. Alla pari kuvaa koskesta.

Läskelän kosken loppuosa

Keskiosa

Kosken alussa on avattavat luukut, jotka oli nyt kaikki auki ja hontot sen mukaiset luukkujen alla. Laskulinja menee aivan vesemmalta.

Forra, äärimmäisen kokonaisvaltainen melonta elämys

Forra sijaitsee Norjan puolella noin 60 km Trondheimista Åren suuntaan. Mietimme tämän pätkän melomista pitkään, koska se oli luokiteltu vitoseksi Norjan opaskirjassa ja virtaama suositus oli oppaan mukaan pieni 10 - 20 kuutiota. Kattelimme joen virtaamaa netistä ja se näytti jotain 12 kuutiota ja ajoimme pätkän take outtiin, josta opaskirjan mukaan pystyi lisäksi arvioimaan vesitilannetta.

Take out koski tieltä katsottuna

Vesitilanne näytti ihan kelvollisesta, fiilis oli kohdallaan ja aurinko paistoi. Päätettiin  Tommin ja Aapon kanssa lähteä melomaan pätkä sillä asenteella, että pahat paikat kannetaan ja joka koski katotaan rannalta kuten opaskirjakin kehotti tekemään. Joki virtasi todella syvässä kanjonissa ja opaskirjankin mukaan ei alun jälkeen sieltä voinut poistua. Emme ottaneet tästä stressiä koska rannat näyttivät ylhäältä ihan kelvollisilta liikkua eikä opaskirjakaan maininnut mitään erityistä kantamisen suhteen.

Lähimme klo 16 melomaan put innistä. Eka kosken jälkeen joki virtasi matalaan kanjoniin ja muuttui jyrkäksi. Vaikka koskien etukäteistarkastelu oli työlästä johtuen jyrkistä rannoista oli melonta hauskan jämäkkää meininkiä yllättävän paineisessa vedessä. Kaikki sujui siis hyvin ja oltiin hyvissä fiiliksissä. Parin tunnin jälkeen saavuttiin ensimmäiselle portagelle, joka oli 10m korkea luiskamainen puotus joka kannettiin tai pikemminkin laskeuduttiin vesemmalta rannalta. Portagen jälkeen oli parimetrinen hauska droppi ja meno maistui hyvälle.

Aapo yläpään koskissa

ja Tommi myös

Yläosan luonnetta joelta kuvattuna

kuin myös tämä

Jonkun ajan kuluttua saavuimme ilmeisesti portage osiolle, josta oli mainittu opaskirjassakin ja tästä se kaikki alkoi. Portagen tekeminen oli luokkaa viisi, koska meno oli todella hidasta johtuen joen jyrkistä rannoista ja rannoilla olevista isoista siirtolohkareista. Lähes koko ajan täytyi toisen auttaa jotta kajakit saatiin kammettua kivien toiselle puolen. Onneksi oli slingit ja karapiinit mukana, muuten ois oltu kusessa. Tälleen se sitten jatkui...vähän melontaa välissä ja taas portage.....välillä suklaata, juomaa.......

Maasto ei ollu sitä helpointa kantaa

Aapo nauttii lepohetkestä

Kun kello oli noin 2 yöllä ja voimat oli jo aika finaalissa saavuimme 6m cleanin vesiputouksen niskalle.
Kukaan ei enää ollut melontakunnossa joten päätettiin poistua jotenkin kanjonista ja hakea paatit seuraavana päivänä. Olimme vastapuolella jokea, missä autolla ajamamme tie oli ja joen ranta näytti vaaralliselta edetä väsyneenä ilman kajakkiakin. Päädyimme mielestämme turvallisimpaan ratkaisuun eli sidottiin kajakit puuhun ja lähdettiin nelinkontin kanjonia ylös tavoitteena kanjonin reuna ja siitä take outtiin autolle.

Kanjonin pohjalta noustiin saniaisia pitkin noin 150 korkeusmetriä ja päästiin kanjonin reunalle. Lähdettiin seuraamaan jokea ja huomattiin, että täällähän on taloja ja kun on taloja on myös tie. Kun löydettiin tie käveltiin tietäpitkin ohi take out auton, koska tie meni korkealla tunturissa.

Aamulla noin klo 3 ihailtiin tieltä kävelyn lomassa Forran kanjonia

Kun tie lakseutui joen rantaan etsittiin sopiva kaahlauspaikka ja kaahlattiin yli toisen puolen tielle. Saavuimme take out autolle noin klo 5 aamulla.

Autolla Aapo avasi pantteri pussin ja eipä oo pantterit ennen näin hyvälle maistuneet :-). Tästä ajettiin lähtöpaikkaan jossa unta ei hirveesti tarvinnu hokutella.

Seuraavana päivän palattiin hakemaan kajakit kanjoniin. Kajakkien roudaaminen ylös kanjonista kävi hyvin aamuliikunnasta aamiaisen jälkeen. Auton mittarilla mitattuna kävelimme kanjonista yhteensä 9 km autolle kun otimme "exitit" joelta.

Aapo paikassa josta haettiin kajakit pois

Sinne jäi puhdas 6m putous odottamaan

Tämän pätkän melominen oli todella opettavainen kokemus. Ensinnäkin opaskirjan teksti oli puutteellinen, koska koskien ohittamisen vaikeudesta ja käytännössä "must run" sektioista ei mainittu mitään. Kun seikkailimme joelta pois kävimme läpi aika tärkeitä asioita joita pitää huomioida kun lähetään muualle kun cityyn melomaan:

- jos yöllä tulee pimeä tulee olla käytännössä sellaiset kamat että voi yöpyä joella (hypotermia pussi, tulitikkua, sytyspaloja, jne..)
- vaikka on kuinka kova helle niin kuivapuku tai vastaava on ehdoton kun ryvetään risukoissa ja kivikoissa
- ennen melontaa olisi hyvä vilkaista karttaa meneekö pätkän molemmilla puolilla tiet
-energia geelejä tai vastaavia tulis olla riittävästi mukana
-slingit ja lukolliset garapiinit on ehdottomia varusteita
-kun väsyttää, on nälkä ja vitutus astuu kuvaan on ihminen parhaimmillaan eikä tämän purkaminen ainakaan auta asiaa
-kun liikutaan ryhmänä tehdään päätöksetkin ryhmänä
-kengät pitää olla kunnolliset jotta pystyy kävelemään useita kilsoja ilman hiertymiä (vaikka itellä on palmin ja merrelin yhteistuotantoa olevat creekkikengät on kantapäät aika mojovan näköiset)

Kun seuraavana päivänä lähettiin ajamaan kotia kohti niin puhuimme jo joelle palaamisesta, mutta silloin saa virtaama olla max 5 kuutiota, jotta rannat muuttuvat inhimillisimmiksi. Jos tykkää meloa jatkuvaa vitosta kanjonissa kannattaa suunnata tälle joelle ja mieluummin 10+ virtaamalla.

Tunnelmia Forran jälkeen

Enan

Enan sijaitsee Ruotsin Åresta about 50 km Trondheimin suuntaan. Joessa on noin 5 km pituinen hieno laskupätkä joka sisältää eri tyyppisiä koskia, mutta sokerina ei pohjalla vaan aika alussa on 6m korkea cleani vesiputous. Laskupätkän vesimittari löytyy take out sillalta.

Kun mittari on 2, kuten meillä sattui olemaan on optimaalinen vesitilanne. Pätkän kosket on konaisuutena aika jyrkkiä, joten mikäli vesi nousee yli 3 lukeman on tarjolla aika hapokasta meininkiä. Jos taas vesi on alle 1 voi joissakin paikoissa olla hankala päästä eteen päin. Kun veden korkeus on 2 niin pätkän vaikeusaste ei ylitä missään vaiheessa luokkaa 4.

Laskupätkän put in. Tänne joutuu kantamaan Rundhögenin tieltä 40 minuuttia, koska tiellä on puomi. Puomin kohdalla on hyvä parkkipaikka jostä löytyy WC ja roskis. Paikkaa soveltuu hyvin myös yöpymiseen.

Kuvat kertoo parhaiten

Leiripaikka Rundhögenin puomilla

Hike in

Hunajainen putous jossa ei boofi lävähtänyt

Jarmolla lävähti tässä ja muissakin dropeissa

Sauli

Tommi Enan koskissa

Aapo linjoilla

Jarmo ja varma boofi

Sauli Enan viimeisessä möläyksessä. Tämän möläyksen hontossa tais kaikki olla hetken pinnissä.

Laskupätkän lisäksi löysimme Enanin alavirrasta yhden möläyksen joka piti käydä poksauttamassa. Kajakit on kätevää laittaa vesille maantiesillalta ja ottaa pois möläyksen jälkeen joen itäpuolelle retkeilymajan pihaan. Koski ja laskulinja on parasta tarkastella länsipuolen rannalta. Möläyksen alussa on houkuttelevan näköinen booffilippa joka tippuu kallioluiskaan, mutta alapuolen kallio viettää jyrkästi laskusuunnassa vesemmalle jossa on ikävännäköinen syöveri. Kallion kaltevuutta ei huomaa länsipuolen rannalta.

Enanin alempi möläys

Aapo

Tommi